Engelbrekt Pomelo, siveä palvelijatar Amelia Hutsunen ja tarmokas nuori Pontus Pomelo riensivät pyhävaatteissaan kirkkoon. Se on katoliseen kirkkoon - he olivat kaikki kunnon kristittyjä ja Pontuskin oli väkisin kastettu katoliseen uskoon, vaikka oli alkujaan mormoni sitä itse tietämättään. Pontus oli siitä vallan mielissään, viimeinkin hän sai kuulua johonkin, ja vielä johonkin suureen ja mahtavaan! Koko kolmikko istui vierekkäin eturiviin kirkonpenkille merkityille paikoilleen; olihan Engelbrekt Pomelo oman seutunsa jonkinlaiseksi mahtimieheksi paikkansa saavuttanut herrasmies. 

   Pappi piti tulikivenkatkuisen saarnan, jossa soimattiin pakanoita ja varsinkin kerettiläisiä ja muita uskontokuntia. Suu vaahdossa hän pilkkasi Lutheria ja vannoi Saatanan syövän kaikki, jotka eivät noudattaisi pyhää Jumalan sanaa! Amelia Hutsunen-parka nyyhkytti viinalta lemuavaan nenäliinaansa (tapana oli tähän aikaan herrasväellä pyyhkiä itsensä viinalla tärkeisiin menoihin, jotta tuoksuisi hyvältä) ja painoi päänsä nöyrästi alas. Herra Pomelo näytti kuolemanvakavalta ja nyökytteli myöntävästi papin puheisiin. Pontus Pomelo pomppi innoissaan kirkonpenkillä ja taputti käsiään: tämä vasta oli kunnon show!

Pappi pani merkille Pontus Pomelon käytökseni ja karjaisi: -TÄMÄ EI OLE MITÄÄN TEATTERIA! ja keskeytti sunnuntaisaarnasa. Tämä oli ennenkuulumatonta, mutta Herran huoneessa tuomiorovastilla on ylin valta. Kuolenanhiljaisuuden vallitessa pappi laskeutui saarnastuolistaan, asteli suureellisin elein tärisevän Pontuksen luo, kaappasi tätä niskasta ja retuutti tätä kohti rippikammiota. -Luoja varjele tuota poikaa... vaikersi neiti Hutsunen kädet ristissä ja pää painuksissa. -Kyllä tästä vielä kalu tulee! lohdutti herra Pomelo neiti hutsusta ja puristi tätä tuttavallisesti ja rohkaisevasti muhkeasta tissistä. Neiti Hutsusen kasvoille ilmestyi lohdullinen hymynkare.

Pontus Pomelo istui ripittäytymistuolissa, oven toisella puolella tämä hurja pappi Klodhart Pölse. Pölse sanoi: -Nyt tunnustat kaikki syntisi, senkin jumalaton perkele! 

Pontus Pomelo rupesi luettelemaan kaikkia tekemiään ja tekemättömiään syntejä. Tämän aikana Klodhart Pölse istui järkyttyneenä ja joi viinaa. -Jatka, jatka vaan poikani. Puolen tunnin kuluttua Pölse potkaisi oven auki, ja kaiken kirkkoväen, noin viisisataa henkeä, kauhistukseksi juoksi keskelle käytävää alttarin eteen ja oksensi tuntuvasti ja kuuluvasti pitkin lattialla.

-Kaikkivaltiaan nimessä, tämä messu on päätetty! Menkää koteihinne! Elvis has left the building!

Kaikki väki rynni epätoivossaan kohti ovea ja sata heistä murskautui paineessa kun ihmiset paniikissa koettivat päästä ulos ja talloivat ja painoivat toisiaan. Lopulta suntio tajusi tilanteen ja avasi ovet ulkoa käsin, ja ihmismassa purkautui valtavalla paineella ulos pitkin mukulakiviä, ja näin suurin osa ihmisistä pelastui suntion neuvokkuuden ansiosta. Kyttyräselkäinen lukkari soitti kellojaan hurmiossa. Kaikeksi onneksi Engelbrekt Pomelo, Amelia Hutsinen ja Pontus Pomelo olivat jo tuhovoimaisen paniikin alkuvaiheessa onnistuneet pakenemaan akkunan kautta, hypänneet vieressä virtaavaan jokeen, löytäneet jykevän kelluvan tukin ja istuivat naureskellen sen päällä. Kaikesta sitä voikin selvitä! Engelbrekt ja Pontus meloivat latuskaisilla kepeillä ja kaikki olivat niin helpottuneita ja tunnelma keventynyt että vanha kunnon kelpo Amelia puhkesi suorastaan laulamaan nuoren ja vanhemman miehen suunnattomaksi iloksi:

Dere's an ol' man called de Mississippi;
Dat's de ol' man dat I'd like to be!
What does he care if de world's got troubles?
What does he care if de land ain't free?

Ol' Man River,
Dat Ol' Man River
He mus' know sumpin'
But don't say nuthin',
He jes' keeps rollin',
He keeps on rollin' along.
He don' plant taters,
He don' plant cotton,
An' dem dat plants 'em
Is soon forgotten,
But Ol' Man River,
He jes' keeps rollin' along.
You an' me, we sweat an strain,
Body all achin' an' racked wid pain -
Tote dat barge!
Lift dat bale!
Git a little drunk,
An' you land in jail...
Ah gits weary
An' sick of tryin';
Ah'm tired of livin'
An' skeered of dyin',
But Ol' Man River,
He jes' keeps rollin' along.

(Tässä vaiheessa herra Pomelo rupesi laulamaan:)

Niggers all work on de Mississippi
Niggers all work while de white folks play,
Pullin' dem boats from de dawn to sunset,
Gittin' no rest till de Judgement Day.
(Sitten tuli nuoriherra Pomelon vuoro. Olipa hän lahjakas taustastaan huolimatta!)
Don' look up
An' don' look down
You don' dast make
De white boss frown.
Bend your knees
An' bow your head,
An' pull dat rope
Until yo' dead.