Oivalsin juuri, mistä Pariisin pääkatu on saanut nimensä. Sehän tarkoittaa onnelan kenttiä. En kai ollut sen tarkemmin ajatellut asiaa, kuin että jotain ylevää tuo merkitsee. "Elysion: kreikkalaisen mytologian onnela, jossa on ikuinen kevät. Autuaat elävät siellä kuolemattomina ja ikuisesti nuorina" Ketkä muut kuin pöyhkeät ranskalaiset nimeävät pääkaupunkinsa pääkadun onnelan kentiksi? Ja vielä antiikin kreikkalaisilta, ei vähempää. Joku kajahtanut banaanivaltion diktaattori voisi keksiä vastaavaa. Noh, sehän oli korskeaa aikaa: "Avenue des Champs-Élysées rakennettiin vuonna 1640 myös Versailles'n puutarhan suunnittelijana tunnetun André Le Nôtren johdolla suoraksi jatkeeksi Tuileries-puiston pääkäytävälle." Kreivin aikaan: tuo on Turun Akatemian perustamisvuosi. Siinäpä vertailukohtaa, juu. Mutta millainenkohan oli Pariisissa arkinen todellisuus vaikkapa rahvaankin ryökäleille tuon taipaleen tienoilla. Entä Turussa?

Ei nyt ollut ketään, kenenkä kanssa jakaa tämä välähdys, joten blogitan sen. Saan kyllä vastaavia elämyksiä suhteellisen usein.