Ihmiset väistävät vasemmalle, ulkoiluttavat koiria, niiskuttavat, kuljettavat kärryjään, käyttävät äänitorvea, kälättävät, röyhtäilevät siivottomasti ja liioitellen luulten ehkä olevansa hauskoja ja sympaattisia, päästävät yökkäysääniä, tekopyhästi välttävät silti pieruja koska se on normi ja dogmi, ajavat mopoilla, eivät kohtaa luontevasti, meillä on informaatiotulva, mainostulva, sekavuutta, kaikkea turhaa. Totisesti, pienten ja mitättömien ongelmien aiheuttaminen on paljon ärsyttävämpää ja raastavampaa kuin suurten. Suuret ongelmat, niistä on suuruus ja kehitys tehty! Ne ovat mielenkiintoisia ja herättävät tärkeitä ajatuksia. Niillä on olemassaolo-oikeutus, pienet ja mitättömät ovat vain masentavia ja lannistavia hölmöydessään. Miten niihin vastataan, miten niihin reagoidaan? Sellaiset asiat turhauttavat, kun niitä on liikaa. Vaikea olla huoleton. Miksi pitää tehdä yksinkertaisia asioita monimutkaisiksi, kun on jo valmiiksi monimutkaisia? Toki on suurempi synti yrittää liiallisesti yksinkertaistaa monimutkaisia asioita, mikä on röyhkeän hölmöyden tyypillinen tunnusmerkki. Päivittäin joudumme tekemään päätöksiä toistensa jälkeen, koska vaihtoehtoja on liikaa. Aivan liian rasittavaa sellainen.

Ei, en minä ole neuroottinen! Kenties olen lukenut paljon Fantea, Célineä ja Nietzscheä viime aikoina... heidän toisinaan vimmaisia purkauksiaan ja ulostulojaan... heidän yllättäviin näkökantoihinsa jotka ovat järjellisesti perusteltuja... heidän rauhalliseen ymmärrykseensä ja sisäiseen ja ulkoiseen rauhattomuuteensa... mutta olen myös vieraillut Sielujen saarella, jonka oikeampi nimi on Hyljesaari, sinne mentiin lautalla ja bussilla, ja siellä kuulin paikan historiasta, luonnosta ja paikasta kertovasta romaanista ja väitöskirjasta. Väitöskirja tuli ensin. Ehkä kaikkien romaanien pitäisi perustua väitöskirjaan! Silloin niitä olisi vähemmän, ja hyvä niin. Väitöskirja romaanimuodossa, sehän olisi melkoinen paukku. Eihän se silloin voisi olla virallinen väitöskirja vaan ainoastaan romaani, mutta kuitenkin.

Olen asentanut yölampun, juonut rommia, viskiä, brandya ja giniä - delirium-vaikutteiset hullut unet piristivät. Myöskin se, että tämänkertaisten sessioideni aikana minusta jotenkin kehkeytyi suvereeni Adolf Ehrnrooth-imitaattori! Nyt tarvitsen edes jonkinlaiset parranajovehkeet ja kenties lihapiirakan. Henkilöstötalo lähettelee silloin tällöin työtarjouksia, mutta vielä en ole alentunut muuttokeikoille enkä saanut sellaisia työtarjouksia, joiden kautta olisin lopulta keikkatyöhön päässyt. Olen keikkoja (periaatteessa) vetävä freelancer! Toimintani on kaoottista, koska sellaista sen on oltava. Kuinka kaukolainoja varastokirjastosta oikein uusitaan? On etsittävä se lippulappu, jossa asiaa taidettiin selittää. Taas koitan painaa ja kirjoittaa ja tulin hommanneeksi geelitäytteiset anturat, päkiäpohjalliset, tossuihini. Kesäkuun aurinko armias, lämmitä minua lempeästi!