Unistaan jaaritteleminen saattaa useidenkin mielestä olla tylsää ja toisille ihmisille täysin epäkiinnostavaa, mutta onhan se jokseenkin perusinhimillistä toimintaa.

Oltiin Turussa, tarkoituksena mennä kai syömään ja ties minne. kaasis, varpu, kai Merle, ehkä naat ja joku entinen(?) tuttuni. Oli kesä ja hän kulki bikineissä. En nyt tiedä miten perussettiä on kulkea kaupungin katuja pienissä bikineissä kesälläkään, mutta luontevasti hän sen teki. Hämeenkadulla oli tarkoitus liikkua, mutta tulimme vaeltaneeksi jonnekin kauppatorin suuntaan yliopistokadun tietämille, tosin kadut sun muut torit olivat unessa melko sekaisessa järjestyksessä. Vähän ikään kuin kaksistaan peräkkäin kulkivat kaasis ja varpu, Merle ja naat, olkoon nyt Irene ja minä. Hän oli tosin jonkinlainen yhdistelmä eri henkilöitä. Kysyin jonkun punajulisteisen kaupan kohdalla mikä kauppa se on ja Elixirhän siinä luki. Niin joo, en jostain syystä heti erottanut. Jossain vaiheessa Irenen pöksyihin tuli jotain häikkää ja melko konstailettomasti bikinien alaosa lähti hetkeksi pois... piti sitten ottaa kännykkäkameralla kuvia kun hän kulki pylly paljaana edelläni jossain semi-liikekeskuksessa/ostoshallin käytävällä, mutta hitto, ensin piti tiedenkin saada hermostuneena äänet pois puhelimesta ettei kuulu sitä kovaa kliks-räpsähdystä kuvattaessa! Tästähän ei tullut mitään kun sormet tutisivat kiihkosta... nytpä muistan että ainakin tässä vaiheessa oli eräs entinen luokkakaveri myös mukana. Hänen jotain siinä sössöttäessään hermostuin totaalisesti ja repäisin puhelintani niin, että ihan yläosa siitä mureni pois kokonaan! Työntelin sitä takaisin paikoilleen mutta puhelin alkoi seota. Ihana pyllytyttökin oli kadonnut! Aikaisemmin jotkut jurttiklopitkin olivat Irenestä innostuneet... tosin edestäpäin muistaakseni, tai kenties sieltä sun täältä. Puhelin vaati kokaiinia johonkin D3:een, tai akku hajoaisi jne. Hemmetin hemmetti! Joutuisin tätä menoa jättämään illan väliin ja ottamaan junan... jonnekin. Kohtapuoliin höyrähdin hereille pyllytyttöä kaivaten mutta ilahtuneena että todellisuudessapa puhelimeni on tällä hetkellä kunnossa. Pyllytyttö "Irenen" muistolle, kesää odottaen. Tähän asti tänä vuonna en ole kesää juuri osannut vielä haikailla...