Iloisesti hihkaisin kuskille, oks tää se runobussi? Katsoi minua kuin hullua. -Meneekö Barkerille? -Juu...

Minun jälkeen se sitten muille matkustamaan tulijoille jotain sanoi että "tää on ilmeisesti joku runobussi, en mä tiennykkää"

OLI se runobussi. Joku söi siellä kebabia laatikosta eikä sillä ollut haarukkaa. Meinasin jättää sinne sormikkaani, mutta joku ystävällinen runotyttö hälytti.

Ostin alkoholitonta olutta, mutta yllätyksekseni sain takahuoneessa ilmaista viiniä, salaattia ja naposteltavaa. Jopas nyt. Ihan kuin olisin ihan oikeasti kuvioissa mukana. Pitäisikö jo mukamas uskoa?

Vanha tehdas on melkoinen ug-teatteri ja runokeidas.

Viiniä tarvittiinkin kun siellä oli kohta TAAS tuo eräs hollantilainen äänirunoilija, tällä kertaa sillä oli kokonaan suomeksi käännetty juttukin. Ihan hienoa, mutta jo riitti! Hän koettelee kestävyyttä.

Ja olihan siellä muutakin. Runoutta, suomeksi, viroksi...

Koettuani erään venakon synkeän version Liisasta Ihmemaassa, englanniksi, musiikilla säestettynä, päätin kokeneeni tarpeeksi, en pystyisi enempää ottamaan vastaan saati antamaan, livahdin yksin synkeään pyhänpäivän yöhön ilmoittamatta kenellekään, tunsin itseni vapaaksi, kävelin melko vähäisen humalani pois matkalla keskustaan Lönnrotinpuistoon(sieltä on SAATANA poistettu pyörätelinepoikkipuu MIKSI ja KUINKA KEHTAATTE) (löysin heti oikean suunnan pimeässäkin suht oudosta paikasta ilman mitään karttasovellusta, alan sentään edistyä), ja polkaisin kotiin syömään lihakeittoa. Lossi on vahvempi kuin dekadenssi. Eikä poliisikaan minusta kiinnostunut vaikka niitä tuntui tullessa ja mennessä olevan joka paikassa. Se Liisa taisi olla kohokohta minulle, jonka jälkeen oli paras häipyä ja lopettaa huipulta. En tainnut luoda uusia ystäviä. Ei se mitään, kävin, nautin, tunnelmoin, pyörin ihmisten seassa, vastaanotin runoutta, lähdin ja koko roska maksoi vain sen Beck's alkoholiton 2€, runobussikin oli ilmainen. Hyvin hoidettu.