Vuosikausien ajan vastaani on silloin tällöin tallustellut kumarassa kulkeva ukkeli. Hän varmaankin asustaa siinä korttelissa, jossa asuin ennen nykyistä olinpaikkaani. Siellä häntä näkyi usein ja näkyy edelleen, kun niillä kulmilla liikun. Olen törmännyt häneen kyllä ihan keskustassakin, hänet erottaa aina mahdottoman köyryyyn ilmeisesti jumittuneesta niskasta ja erikoisesta irvistyksen omaisesta ilmeestä, jolla hän kohtaa maailman ja vastaantulijat. Siellä täällä hän tallustelee. Nämä kohtaamiset alkoivat lähes välittömästä tuntua symbolisilta. Aina sattuu ja tapahtuu, kun kohtaa Vänkyräukon. Silloin on jotain erityistä ilmassa. Silloin on tapahtumassa jokin muutos tai käänne tai sattumus, joka saattaa olla vähäpätöinen tai sitten muuttaa monen asian kulun. Joskus ratkean ryyppäämään kohdattuani Vänkyräukon, joskus saan vaikka yllättävän laskun tai päädyn aloittamaan uudessa työpaikassa, tai muuten ikään kuin henkilökohtaisen elävän historiani kulku tuntuu muuttuvan. Vänkyräukko on siis kohtalokas mies - luultavasti tahtomattaan ja tietämättään, tai ken tietää? Hän tulee sisältymään olennaisena ja mystisenä hahmona tulevan kirjallisuuteni naturalistisessa satumaailmassa ja sen reaalimytologiassa.

Näin hänet taas tänään, kun poljin Lotta Laaksosen taimikaupasta kotia kohti.