Kaurahiutaleissa on hyönteisiä. Kuoriutuvat iljettävistä munistaan. Ikkunasta tulee hyönteisiä sisään. Pölypunkit ryömivät kasvoillamme. Isommat punkit tarttuvat kiinni. Hyönteiset inisevät, pörisevät, pistävät, purevat. Me emme mahda hyönteisille mitään. Ne saastuttavat ravintolle ja asumuksemme. Ne levittävät tauteja. Termiitit ja vastaavat nakertavat  kaiken, minkä olemme rakentaneet. Kukaan ei mahda niille mitään.

Hyönteiset tuhoavat meidät kaikki. Heinäsirkkalaumat... valtaviksi kehittyneet muurahaiset... lihaa syövät ampiaiset. Luteet imevät vertamme. Sääsket parveilevat, niistä tulee moskiittoja. Perhosistakin tulee pahoja.

Hyönteiset perivät tämän maapallon. Ihminen väistyy. Lopulta on vain torakoita.

Nykyään suomennetaan kyrpä ojossa uusiksi klassikoita joiden suomennoksista on puolisen vuosisataa mennyt. Jospa kääntäisin uusiksi Jack Kerouacin On the Roadin. Nyt se on Matkalla - uudesta suomennoksesta tulisi tietysti Tien päällä. Tulihan Waste Landistakin Autiomaan sijaan Joutomaa ja Ulysseksestä Odysseuksen sijasta ihan vaan Ulysses. Suorempaan, tarkempaan, vähemmän suomalaisia tyylittelyjä, vähemmän Koskenniemeä, Saarikoskea ehkei lainkaan. Ameriikkaa Suomen nykyajassa.

Sitten voin kyllä sanoa, että: nonnih! Olen minä melkoisen paskapellon kyntäjä!

Katsoin eilen Kino Piispanristissä elokuvat Presidentin kyyditys ja Odysseia.

Presidentin kyyditys

Voi, pojat! Osattiin sitä sekoilla jo 30-luvulla! Hurlumhei, rillumarei!

Lähinnä satunnaisia huomioita: taisin olla ainoa salissa joka hörähti, kun tuli repliikki siitä miten empatia ei kuulu siihen ja siihen. Ei sentään sanonut suoraan että politiikkaan. Taisi silti olla piikki eräälle valtiovarainministerille. Suorastaan elegantti floretinpisto keskellä paukkufarssia, subtiili nyanssi. Muut yleisössä hörähtelivät silloin kun lyötiin kusipullolla päähän tai muuta vastaavaa. Mutta minä en olekaan mikään intellektuelli, en osaa nauraa oikeissa kohdissa. Kulttuuri on luksustuote! Ihan hauska pikku irvailu tämä oli, hyvä ettei venytetty puolitoistatuntista pidemmäksi. Ei sitä oikein olisi voinut tehdäkään noilla aineksilla, tai kaikki on mahdollista jos oikein jatketaan paskaa kusella. Mutta ei tämä mitään silkkaa paskaa siis ollut, ajoi asiansa ja sangen hyvin suoritettiin. Taidettiin siellä muuten puvustuksen ja lavastuksen suhteen olla sentään aika hyvin jäljillä löytää vuosi 1931, mitä minä nyt etnologina ymmärrän.

The Odyssey

Voi, pojat! Osattiin sitä sekoilla jo antiikin aikaan! Hollywood, dude, man, blockbuster, awesome!

Lähinnä satunnaisia huomioita: kuten puoli maailmaa jo on kauhistellut tämän kesäspektaakkelin suhteen, kyllä, kaunis Helena oli pikimusta negressi päiväntasaajan viidakosta. Enemmän häiritsi kuitenkin roolituksessa esim. se, että Kalypson ja Pallas Athenen roolitus olisi ehdottomasti pitänyt olla ihan toisin päin, se olisi jo pelastanut paljon. Kirkekin oli ihan ok versiointi. Mutta pitääkö nyt joka kerta sanoa "dad" eikä kertaakaan "father"? Toistui ja toistui. Muutenkin moni repliikki oli jo niin nykyaikainen ja nykyaikaisesti lausuttu että se rikkoi immersion. Vaikka kuinka hyväksyisi amerikkalaistamisen tiettyyn pisteeseen, niin jonkinlaiseen neutraaliuteen pitäisi siltikin pyrkiä, ellei sitten tarkoituksella lyödä ihan kokonaan yli, mitä ei mielestäni kuitenkaan haluttu tehdä: esim. Troija olisi joku Pentagon, trireemit olisivat vesiskoottereita, seireenit laulaisivat Taylor Swiftiä, Polyfemos olisi Donald Trump jolle isketään palava paalu perseeseen poikittain, jumalat olisivat influensseri-ilmiöitä ja some-hahmoja ja Odysseus tilaisi miehistölleen pizzoja Woltista ja sen puuhevosen Temusta, by tapping on his cell phone. Siinä vaiheessa voikin jo heitellä niitä afro-amerikkalaisia quippeja sekaan, mutta sekasotku on tökerö ratkaisu. Tarinaan oli lisätty joitain sellaisia nykyaikaisia sävyjä kuten opettavaisia sanomia varsinkin loppua kohti, sen voin sallia - jonkinlaista kunnianhimoa se lähinnä osoitti.

Oli niissä hyvääkin eikä ees vituttanut! Jee

Tänään luin tällaisen.

Se on hyvä.

Sivistys on kaukana. Kulttuuri on kurjistettu. Politiikka on pulituuria. Taide on tympeää. Runous on raiskattu. Urheilu on bisnestä. Musiikki on banaalia. Kaikki on viihdettä. Viihde ei viihdytä. Musiikki ei potkaise. Urheilu ei liikuta. Runous ei sykähdytä. Taide ei tuo elämystä. Politiikka ei vakuuta. Kulttuuri ei kuljeta. Sivistys ei palkitse.

ODYSSEIA! ja susiruma, yönmusta neekeri-Helena! Hampurilainen tikkuperunoilla ja makeutusainelitkua!

Meillä on vielä luonto, mutta kuinka kauan? Tuhoamme itse itsemme, jokaisella rintamalla.

Saattaa kuulostaa lohduttomalta porulta...

Mutta kaiken tämän keskellä ja kaiken tämän hyljäten ja kaiken tämän alla - veitikka virnuilee vielä...

Viimeiset pidot. Syökää, juokaa, tanssikaa raunioissa maailmanlopun...!