Nyt hommia, askareita, hoidellaan, myös sisuskaluja voidellaan. Jonkinlaisessa hirtehisessä tasapainossa. Hurttia menoa muttei suinkaan miten sattuu, paitsi kun spontaanius on suunniteltua. Hyvin on jo alkanut.

SYÖ!-viikkojen ravintolointia, runoklubi baarissa, asioita poliisin ja pankin kanssa, ties mitäs seurapiirielämää, suurmiehet näyttämölle, puistoflaneerausta, Milf-Päivin grilli, Ekotorille romua, Lilla Napolaetan, sauhut Wecksellin patsaan kanssa, kulma-dinerin Royal, adventtisiivous, olutta kissa-Kallun patsaalla, poliittisia kokoontumisia, Nummiksen Calzone, synopsista voisi paukutella kuin taikinaa, juopottelua Lauri Viljasen puistossa jossa tammea laudalla sekä petankkia pientareella pelataan, musiikkia teipatuista kuulokkeista, Vätänin Chenjeh, Mahiche, Dizi tai mitä haluavatkaan loihtia et cetera... Renkaita on tyhjennyt monestakin ajokista mutta kaksi laatikkoa haettu myöhään eilen illalla - tarjottiin kahdesti apua sadan metrin sisällä. Säilytä yhteys ihmisiin.  Kyllä tästä vielä kalu tulee.

Järkevästi ja antoisasti.

Hahaa! Hohoo! Nytpä minä Fritsu Niitsu pistän tuulemaan oikein viimeisen pennin päälle! Antaa mennä vaan.

Ajan viikseni. Sen minä teen.

Sik-sak, sik-sak, sik-sak... ja tsak ja tsak...

Nyt meni liikaa. Ajan siis ne kokonaan pois! Puts blank!

 ECCE HOMO!  

No voi saatana.

Tältäkö Vincent van Goghilta tuntui ilman korvaa?

Pelit ja leikit saavat minut huonelle tuulelle nykyisin. Eritoten niiden säännöt, mutta säännöttömyys ja epäsäännöllisyys turhauttavat. Entä jos minä sanelen säännöt ja voin muuttaa niitä lennosta? Se taas vaikuttaa työläältä, raskaalta vastuulta. Laiskuusko vaivaa? Tunnottomuus? Vaikea sanoa. Vaikea, eikö taidot riitä? Mistä minä tiedän. Aina kannattaa yrittää. Vai kannattaako? Kannattaako ottaa riski? Missä on sauma ja paikka. Aamen!

Alku ja loppu ovat tärkeitä, välissä on täytettä.

Määränpäät ovat yhdentekeviä, matka on merkittävin.

Rajapyykki on kuvitteellinen. Rajat on tehty rikottaviksi. Pyykätkää te! Teesihdin on hyvä olla tiukka. Koskaan ei ole hyvä hetki - aina on oikea aika.

Neil Young unelmoi hietaisesta lehmitytöstä, Courtney Love sanoo ammuu. Uhmakkaasti ammuu vaan, ja Neil on kitaransa ja lassonsa virittänyt kuparilangalla. Kohta vaihdetaan pakkaa ja pelataan se viimeiseen korttiin.

Lähtökohtaisesti teitittelemme tuntemattomia.

Emme mulkoile, tuijota ja kyyläile, ihmisiä taikka kuvaruutua.

Vuosituhannen alkuvuosikymmenyksen ensimmäisellä puoliskolla oli muotia juoda alkoholia ja energiajuomaa sekaisin: Kossu-Battery, Jekku-Red Bull. Silloin sitä oli täysi-ikäisyyden alkuaskeleitaan ottamassa. Eihän enää sellaista... sen sijaan voi lauantain "elevensies" olla vaikka bourbonia ja mustaa kahvia, samassa lasissa tai erikseen. Päälle Ritmeester Livarde voi tulla kyseeseen.

Tosin kerran näin kirjallisjuustieteen professorin notkumassa salakapakan avattu tiskiin huoneenlämmin keskiolutpullo edessään. Mutta se sopi ympäristöön ja tilanteeseen. Pittoreskia rustiikkista charmia...

Kanna itsesi arvokkaasti!

Pikaruokaa syömme vain hätätilassa. Emme käytä skuuttia.

Emme mielellämme kiirehdi emmekä rynnistele saati etuile taikka törmäile ja töni tai muutenkaan kosketa toisia ihmisiä saatika eläimiä.

Sunnuntaisin pukeudutaan arvokkaasti. Kävelykeppi olisi jo pretentiöösiä liioittelua, mutta sateenvarjoa voi käyttää spatseeratessa kuin kelpo flanööri. Sillä voi myös tarvittaessa hutkia lintuja, koiria, lintukoiria ja plebeijistöä. Polulla vaellussauva.

Piereskely, röyhtäily ja kuseskelu on rehtiä ja ryhdikästä. Haa!

Eipä se tämäkään kuvainraasto aikoinaan oikein ottanut tuulta alleen ja lähtenyt liitoon.

https://pyhainmiehet.vuodatus.net/