lauantai, 15. joulukuu 2018

Martti Innasen lauantai ja havaintoja

Tämä on oivaa kansanmusiikkia. Se lämmittää sieluani.



Havainto suomenruotsalaisesta joulujuhlasta:

Suomenruotsalaisista ei pärkkele ole enää mihinkään. He juhlivat Topeliusta ja laulavat lauluja, mutta eivät tunne varpusta jouluaamuna. Se on kuitenkin mukana laulukirjassa, mutta siitä on poistettu koko se viimeinen ja ehdottomasti olennaisen strooffi, jossa paljastetaan että lintu on kuollut poika taivahasta! Ei jumalauta! För sorgligt för nutida finlandssvenska öron! Säälittävää. Sitten ne vaan hykertelevät että olipa hienoa että se kurja varpunenkin kuitenkin sai syödäkseen, hieno runo. (Saipa köyhäkin sentään jouluna almun jalolta rikkaalta, vai? No tämä on sivuasia, maukas sinänsä.) Voi saaaaatana mitä läskipäitä nuo suomenruotsalaiset. Vähän eri puusta oli Topeliukset ja kumppanit veistetty kuin nämä helevetin karamellipaakarit. Jos olisin kertonut mistä siinä runossa on oikeasti kyse(ne eivät tosiaan taida edes tietää sitä, koska se tieto on heiltä sensuroitu) niin olisipa varmaan kummasti tunnelma uhannut latistua, minut olisi vaiennettu ja ihmiset paenneet kauhuissaan korvansa sulkien glögimukille kuusen ympäri hyppelehtimään ja hykertelemään jumalaare. Sylettää koko paska!

Havainto elokuvista:

Ennen vanhaan, vielä vuosituhannen vaihteessa, naureskeltiin avoimesti Star Wars-elokuvien näyttelemiselle mutta pidettiin niistä kuitenkin lähinnä muista syistä. Nykyään haikaillaan niiden perään(alkuperäinen trilogia), että siihen aikaan oikeasti näyteltiin ja oltiin jopa uskottavia, että hahmoon sai yhteyden, kosketuksen. Mitä helvettiä on oikein tapahtunut? Rappiomme on todella syvä.

keskiviikko, 12. joulukuu 2018

Vasaranisku, tulta ja tappuraa

takka%281%29.jpg

Triptyykki ja trilogia on saavutettu! Saaga jatkaa menestyksekästä voittokulkuaan! Nyt myös värillisellä kannella, joka varmasti on maksanut maltaita kustantaa! Tämä on selvä osoitus kirjailijan vaurastumisesta, hän on noussut patriisiluokkaan ja tavoittelee jo korkeinta laakeriseppelettä. Kohta hän makaa parnassolla, jossa muusat syöttävät hänelle ambrosiaa ja vievät hänet toisinaan helikonille uimaan, toisinaan styxille toimittamaan lautturin virkaa. Kenties hänet, jos hän heittää noppansa oikein, kenties hänet jopa ennen pitkää kutsutaan Kirjan talolle briljeeraamaan! Varokaa harpyijoja, kutsukaa silloin valkyyriat apuun.

perjantai, 7. joulukuu 2018

Pano Rajulan perjantai

Niinpä niin, kirja on sittenkin enemmän intiimi kaveri, jonka kohtaan yksin nahatusten meluiten omassa huoneessani. Yleistä avaruutta, virikkeellistä viisautta riittää. Taidatkos sen paremmin sanoa. Toivokaamme niin. Ei tule mitään hohtavaa mieleen. Otetaan nyt siitä kaikki irti! Kaikki alkavat tassutella kutsuille juuri niissä vetimissä, joita normaalisti kotona käyttävät, omani kuvasin ensimmäisessä virkkeessä.  Painelenkin sinne tänään ikään kuin vanhasta muistista. Jospa muoti leviää. Eipä tuotakaan maakunnissa hevin sulateta vai kuinka. Oli hyvä ajatus avata se yhtaikaa kaikille eikä vain valituille kutsuvieraille asianmukaisin pönötyksin. Pääsivät sentään, kun kiljuivat järjestysmiehelle tulevansa esiintymään. Mutta oliko kyseessä kiihotus jotakin kansanryhmää kohtaan? Harvoin olen saanut yhtä kauniin hymyn palkakseni. Tehdään jotain että varmasti huomataan. Lisää tällaista! Kiva tuokio sekin. Ja folkkaa riitti partahilla. On syytä yhteiseen oodiin ilolle.

irstaspanurajala.jpg

Ups, pikkuhousut jäi vahingossa jalkaan

hellekev%C3%A4t-2018-005-1024x768.jpg

Eiku veke ja souteleen

Ja sitte...

Takahuoneessa.jpg

 

maanantai, 3. joulukuu 2018

Mahtava maanantai

einstein.jpg

lauantai, 1. joulukuu 2018

Anssi Nylénin lauantai

Nylen_Antti.jpg

Se ei ole mikään vitun ANSSI. Lisäksi kirjoitan vitusti tärkeämmin kuin Riitta Pulkkinen.

(en kehtaa sanoa tätä ääneen koska en voi vihata Riikkaa... kuka nyt voisi?)