Melko varma jo olin, että tämä on viimeinen etappi maisella taipaleellani. Soitanta oli maagisen harrasta ja mukaansa imevää siinä määrin, että tempauduin minäkin pöytää kiertävään juhlavaan tanssiletkaan. Tunnelma kynttiläin valaisemassa salissa, punaisen auringon heittäessä viime säteitään sisään oli kuin konsanaan jossakin Volgan mutkan mahtikartanossa. Keskusteluakin syntyi aktiivisten kuulijain kanssa. Ja nyt tulen juuri Turusta, eikä ollut ajokeli paljonkaan parempi vaikka sentään siedettävä. Ikimuistoinen tuokio, joka osaltaan muutti elmäni suuntaa.

 Innokkaasti näyttivät tanssilattiallakin pomppivan. Tästä pitäisi tietysti soittaa Kansaradioon, mutta olkoon nyt vain tässä. Ehkä maassa on suurempiakin epäkohtia. Sata vuotta palailtiin Euroopassa rauhallisempiin aikoihin, kunnes sama hulluus toistui vielä raivopäisemmin.Historian synkkien lehtien ystäville antoisaa kuultavaa ja katsottavaa.Turha toivo.