Rakasta vihollistasi, vihaa lähimmäistäsi! Pahin vihollisesi löytyy ystäväpiiristäsi. Kun on ystäviä, ei enää vihollisia tarvitsisi. Vihollinen, joka panee vastaan mutta pysyy aisoissa, on paras ystäväsi. Hän ei petä luottamustasi, koska luottamusta ei ole. Silti hän todennäköisesti pettää vähemmän, kuin voisi. Jotakuinkin rehdisti taisteleva vihollinen, voiko sen jalompaa ihmissuhdetta olla. Siinä ihminen löytää elämälleen tarkoitusta ja suuntaa. Se on myös erittäin henkisesti kehittävää. On toki niin kavalia ja banaaleja ihmisiä, ettei heistä ole kunnon vihollisiksi. Heidät pitäisi vaan tappaa tunteettomasti. Kunnon vihollista voi jopa ihailla ja olla hänelle kiitollinen.

Tämä kuuluisi oikeastaan Albrandin hämärämpään blogiin, mutta en viitsi nyt sinne piilottaa. Avoimesti ja komeasti vaan!