Alkoholi on huonoksi luovuudelle. Paras tai ainakin tehokkain taiteilija on sellainen, joka ei lainkaan käytä alkoholia. Näin se vain on, vaikka muuta kuinka kovasti väitettäisiin. Kaikenasteinen humalatila on pahaksi työn toteutumiselle, krapula nyt varsinkin, ja krapulan jälkeinen levottomuus ei sekään ole rauhallinen luomatila. Myönnettäköön kuitenkin, ettei se sentään ole niin paha juttu, kuin mitä herkkä krapulainen mieli helposti ajattelee. On nimittäin myös krapulan ja levottomuuden jälkeinen tila, jolloin työ voidaan aloittaa ns. puhtaalta pöydältä. Se on hyvä tila, jota täysin vastaavaa ei välttämättä saavutettaisi pelkällä selväpäisyydellä. Ainoastaan alkoholisti tosin yliarvioi sen merkityksen. Ei sen merkitys ole yhtä suuri, kuin se luova tila joka nimenomaan menetettiin alkoholilla. Mutta ihan vain jotta asiaan suhtauduttaisiin objektiivisesti - on juopottelulla pieni plussakin miinussarakkeessa. Joskus jopa merkittävä.

Entä sitten kohtuullinen alkoholinkäyttö? No, se ei niin hirveästi vaikuta suuntaan taikka toiseenkaan. Sanoisin, että senkin suhdanne on kuitenkin vastaava vaikkakin oleellisesti pienemmässä mittakaavassa.

Lisäksi tätä voi tietysti tahdonvoimalla koettaa säätää, vaikka käyttäisikin alkoholia. Mutta nämä eivät aina ole tahdonasioita. Se näkyy jäljessä, jos pakottaa. Väkisin tai hätäilemällä ei tule kuin kusipäisiä mukuloita.