Miksei uusia kirjoituksia? Blogi teki jo kuolemaa!

Löin blogia kyllästyneenä turpaan, se oli tappoisku. Ei se silti kuollut.

Oli jo henkitoreissaan. Ei ole ollut motivaatiota. Kaikki on kausiluonteista.

Jos ei tee asioita oikeassa järjestyksessä, niin mikään ei toimi. On vapautettava itsensä yhä uudestaan.

Onko mitään kerrottavaa? Saattaapa ollakin. Mutta onko aina kertomisolo? Voiko blogissa jotenkin vain olla ja tehdä? Tämähän on minun blogini ja voin tehdä sillä mitä haluan! Joten nyt vain olen tässä ja teen. Ai niin, olennaiset marraskuisten iltojen rentoutumiskeinoni ovat tällä hetkellä mm. Corto Maltese*, Tolkien-elämäkerta, Bahtinin kuuluisa Rabelais-kirja ja jonkinlainen selonteko tieteellisen tutkimusmatkailijamme G.A. Wallinin Egypti-vaiheesta. Gunnar Björling-kirjan luin jo ja Heidi von Wrightistä en ehkä saa juuri nyt enempiä irti.

*Suolaisen meren balladi. Vai että suolainen meri. Mikä meri sitten on, ellei suolainen? Makea meri? Ei sitä tarvitse erikseen sanoa. Jos siellä sitten onkin murtovettä, niin sen voi mainita erikseen, mutta kyllä nyt meri on oletusarvona suolainen. Makean järven balladi... vihreän ruohon balladi... hei, laulussa lauletaan "Green green grass of home" - siis hölmö laulu, olkoonkin että on kellastunutta ruohoa ja Kentuckyn siniruohoa... no, ehkä se on jotenkin erityisen vihreää ruohoa, oikein kukoistavan, voimakkaan vihreää.... onko Corto Maltesen meri siis erityisen suolainen? Onko siihen itketty niin paljon suolaisia kyyneleitä ja/tai uponnut paljon ruumiita? Hei, aika kova tulkinta pukkasi kyllä nyt! Jospa suolainen meri on sittenkin subtiilia neroutta...

Glezos01.jpg

                     "ANARKIAA, PERKELE"