Melkoisia vastakohtia nämä kirjani. Saari on maalaileva ja tyylitelty, Andien mies pelkistetty, koruton, rujo. Toisessa pystytetään ajatusrakennelmia ja mittaillaan sisäisiä syvyyksiä, toisessa on esillä konkretiaa, dialogia, toimintaa. Kääntäjä on tehnyt Huxleyn kirjaan pontevan esipuheen ja yli 200 loppuviitettä otsikolla Selityksiä ja taustoja. Andien miehessä ei Llosa saati suomentaja kummemmin selittele.

Näkeehän tämän eron luonteessa ja olemuksessa jo tekijöiden kuvistakin:

aldous-huxley-normal.jpg                      vargas-llosa-normal.jpg

Kuitenkin, näistä se toinen on markiisi ja sai Nobelin, ja löi ilmeisesti oppimestari Marquezia nenään. Toinen sai syövän ja oli perso LSD:lle. Desperation is the English way, lauloi Pink Floyd.