Tänään minua taas rouviteltiin, luulisin. Aina rouva, ei koskaan neiti... eipäs kun kerran neitonen sittenkin. Pitäisi kai välillä kehdata tarkistaa, katsoa, peili. Ei koskaan tilaa, aikaa, mahdollisuutta.

Seurasin töiden jälkeen miten jonkun legendaarisen kaatuneen vanhan puun tilalle oli laitettu uusi, ja nyt oli juhlistus. Puu oli toiminut liikenteenjakajana ja suuntamerkkinä. Lattea oli seremonia. Seistiin vaan ringissä, mikä olisi voinut olla juhlallista arvokkaammalla paikalla. Tämä oli lippulaiva-Alkon edessä eli Lahtarihomontien(kannanotto!) varrella. Kaipa siinä jokin iso puu tosiaan oli aiemmin. Nyt sen poika jatkaa hommia. Niin, no onhan se paikka tavallaan arvokas muttei juhlallinen kuitenkaan tai.... No, jokin mätti. Tai vika itsessä. Ei, en myönnäkään mitään, se oli hieno juttu!

Edit: Jaa, tähän liittyi sitten tällainenkin...

Jörkalla ja Tuomiojalla on ollut joku yhteinen fling tänään. Mutta se oli vain tätä päivää, entäs muista? No, maanantaina oli Minean päivä ja sikarin poltin. Huomenna kuntoilua. Sunnuntaina äänestän. Välissä kai rentoilen ja osallistun kauppalankäyntiin, ostosmatkoille ja elähdyttävyyksiin. Entäs yleisesti? Kevättakkia voisi valmistella jostain kolosta. Jatkuu ensi numerossa.