Karautan Oivalla Brinkkalan sisäpihalle. Olen pukenut puvunhousut ja kelpo paidan ja laittanut tukan kiinni. Alkaa commedia dell'arte-näytös, ja varsinaista ihanaa pyllyilyä onkin! Sankaritar kaipaa komeaa turkulaista miestä, kunpa ei tulisi joku ruma tamperelainen hän toivoo, ja kalastajamiehille on hyvin tärkeää kenellä on isoin... piippu. Hieno seikkailu, jossa juoni ei taida olla tärkein osa kokonaisuutta. Tämän purkauksen jälkeen hyppytunti, viinipullon osto ja pitan syönti. Meinaan jäädä kokonaan ruokajuomitta, mutta välimeren mies tuo kuin tuokin jostain sopesta vesikannun pöytään. Olen syvästi kiitollinen. Kylläisenä huomaan miten minua kutsuu runojuna.

Annan hätäisimpien täyttää ensimmäisen kierroksen ja käyn sillä aikaa kauppahallissa ja kuuntelemassa stygen jatsia ravintola Koulun sisäpihalla. Sitten astun minäkin runojunaan joka kiertää keskustan katuja kun kaksi suomalaista, saksalainen ja britti lausuvat tuotoksiaan. Olen samassa vaunussa lausujoiden kanssa intiimissä tunnelmassa. Heidän runonsa taitavat kuulua kaiuttimista uloskin, olen huomaavinani ohikulkijoista. Hienoa on kuunnella sanoja ja katsella maisemia. Se turkulainen runoilijatyttö taitaa suorastaan puhua minua kohti juttunsa... halvatunmoinen kiire tulee kierroksen päätyttyä Svenska Klubbenille ties kuinka monenteen kerrokseen TRAMP TRAMP TRAMP kuulemaan kirjallisuusyhdistyksen kanssa paneelikeskustelua suomalaisista kotirouvista äskettäin julkaistun kirjan tiimoilta. Kotiäidit ovat kenties tekemässä paluuta. Porvarit tietysti kaiken takana, mutta siihen ei oikein menty eikä myöskään menty kirkon rooliin tämän ideaalin ja mielikuvan pönkittämisessä, mutta en viitsinyt niin laajalle repiä keskustelua kun painotukset kerran olivat toisaalla. Aivan mielenkiintoista.

Tässä vaiheessa joudun vähän paitsioon koska saan tekstiviestin että kello kahdeksan menoni, live-musiikki, on peruttu sään vuoksi. Ihmeellistä paskaa mokoma, ei säässä ole mitään vikaa. Kiltapihassa itse Kustaa Eerikinpoika Vaasa julistaa että ryssien kanssa on taas hankaluuksia. Totta puhuu Kustaa... kuuntelen toisessa paikassa vähän jatsistygeä taas ja tulin nyt kotiin syömään. Ehkä kohta menen maistelemaan yötä vielä vähän... viinipullokin jäi toistaiseksi korkkaamatta. Se kyllä taitaa jäädäkin.

* * *

Lasillisen tuota punaista verta sentään join ennen kuin karautin kokomustissa vaatteissani pimeyden ytimeen katsomaan keskiyön ulkoilmanäytöstä 1930-luvun saksalaisesta Vampyr-mykkäfilmistä. Se projektoitiin talon seinälle ja taustamusiikeista vastasi joku hullu shamaani. Aika suosittu tapahtuma ja olihan siinä charminsa. Kauaa en kuitenkaan siellä viitsinyt seisoskella vaan loikkasin taas ratsuni selkään ja muutaman kierroksen tehtyäni vein sen pilttuuseen. Kotiovella joku kaupitteli minulle "tryffeleitä". Taiteiden yö oli osaltani ohi.