(Suurmiehelän sydämessä valmistutaan loppiaisenviettoon. Runebergin kartanossa laulavat viinapannut: niin väkiviinaa, pontikkaa, paloviinaa kuin varsinaista pirtuakin tislataan minkä ehditään, että savu vain nousee. Talossa eletään myös viikon selibaattia, tyyntä ennen myrskyä. Tallissa Fredrika sukii Joonasta ja Seppoa pahaa-aavistamattomana ja kiimaisena.)
Fredrika: Saatanan meetwurstit!
Joonas & Seppo: IIHAHAA!
Fredrika: Olkaas nyt siinä.
Tallipoika: Tuntuvat olevan levottomia.
Fredrika: Jännittävät loppiaista kuten joka vuosi. Tuleeko niistä meetwurstia vai ei?
Tallipoika: Vesurilla herramme ja esimiehemme niitä jahtasi viime vuonna.
Fredrika: Minkä Johan Ludvig parhaaksi näkee, se olkoon lakisi ja uskontosi!
Tallipoika: Tokipa niin...
Joonas & Seppo: I-HÅ-HÅ-HÅÅ!
Fredrika: Sooh, sooh...
(Yhtäkkiä sisään ryntäävät krapulaiset ja poissaolevat Topelius, Lönnrot, Nordenskiöld, Paasikivi, Leino, Sibelius ja Merikanto. J.K. Paasikivi kolkkaa tallipojan sukkaan sullotulla kivellä ja jodlaa voitonriemussa. Eino Leino ryntää pöllämystyneen Fredrikan luo.)

Leino: Hyvää loppiaista muori!

Fredrika: Mitä te nyt kaikki tänne tuolla tavalla.
Paasikivi: Saatana! Perkele! (talloo tallipoikaa) Perkeleen perkeleen perkele! Äläs sinä yritä siellä. Perhanan saatanan perkeleen iso-perkeleen pirun...
Fredrika: Juu ei se mitään, tuo kaipasikin vähän sakinhivutusta. Vai teidät nämä Joonas ja Seppo vainusivatkin!
Leino: (väkisinsuutelee Fredrikaa poskelle) Kohti uusia seikkailuja!
Lönnrot: Hut hut! Hurraa!
Topelius: Tämähän taitaa onnistua sittenkin.
Merikanto: Olipa sitten krapula, ei auta, ei saa lannistua!
Nordenskiöld: Kohti voittoisaa horisonttia!
Sibelius: Suurmiehekkyyden puolesta.
Merikanto: Hut! Hut! Eläköön!
Fredrika: Tulitteko tänne juhlimaan loppiaista? Johan Ludvig on kohta tulossa.
Nordenskiöld: Ahaa, vai niin! Vauhtia, Elias valjastatko sinä kaakit kun osaat!
Lönnrot: Ilman muuta.

Topelius: Hyvä, hyvä, nuori polvi! Voimat peliin! Hihhuu!
Leino: Tämä ämmä on otettava mukaan!
Paasikivi: Perhanan perkeleen viimeiset kunniat tästä perkele... (tyrmää Fredrikan sukkaan käärityllä kivellä.)
Topelius. PAM, sanoi akka!
Sibelius: No niin heivataan se tänne kärryihin vaan!
Topelius: Mikä meidän suunnitelmamme on?
Lönnrot: (on jo ohjastamassa Joonasta ja Seppoa ulos kiiruusti.) Muista symposiumin yllätykselliset vaiheet pari näytöstä sitten. Olemme menossa pelastamaan Aleksis Kiveä, Akseli Gallén-Kallelaa ja J.J. Weckselliä Lapinlahden ikeen alta. Tulimme paikalle Nordenskiöldin kuumailmapallolla.
Leino: Minne ne huorat jäivät?
Nordenskiöld: Piti vapauttaa painolastia.
Lönnrot: Mitä tästäkin tulisi, ellen minä pitelisi ohjaksia!
Sibelius: Vai niin, vai niin taas...
Leino: Pakko se on sanoa! Minusta tällä kääpiöllä on ollut kusi päässä sitten sen herätysjuhlaepisodin.
Topelius: Älähän nyt...
Leino: No kyllä vain! Mitä se nyt koko maailmalle toitottaa suunnitelmaamme? Ja kai me nyt itse tiedämme että tulimme tänne kuumailmapallolla...
(Mannerheim toikkaroi sisään)
Mannerheim: Mjitäs pirschua!

Merikanto: Kas, itse herra suurherra.
Paasikivi: (heiluttaa sukkaan käärittyä kiveä kuin linkoa) Sinä! Aseita! Perkele! Viinaa. No viinaa täällä on. Nyt perkeleen perkeleen perkeleen perkele vauhtia...
Mannerheim: Tuollahan niitä on, ota pois. Ei kanneta turholan takija kiivastölla!
(Nordenskiöld kolkkaa Mannerheimin jäätyneellä mustekalalla takaapäin ja raahaa hänet olkikasaan. J.K. Paasikivi huutaa kuin Johnny Weismüller)
Topelius: Kelpo isku! Mannerheim jääköön ilman tällä kertaa.
Lönnrot: Harmi että hän osui juuri nyt paikalle...
Nordenskiöld: Tuhannen helvetin perkeleen märssyahteri paapuuriin! Kaikki kyytiin kuin olis jo!
Leino: Tuolta niitä aseita. Paukkukoon oikeutettu raivomme!
Paasikivi: Helvetin saatanan kuustoista. Perkeleen perkele! Vitunrieskat...
Topelius: Minä otan kuitenkin tämän tallipojankin mukaan viihdykkeeksi.
Leino: Eikö Fredrika riitä?

Lönnrot: Ottakaa vaan kaikkea! Tässä tarvitaan kosolti panttivankeja, viihdykettä ja painolastia.
Leino: Älä siellä päsmäröi senkin keskonen.
Lönnrot: Äpärä minä ehkä olen, mutta en sentään keskonen!
Topelius: Äpäriähän tässä kaikki ollaan. Hop! Hut! Hop!
Leino: Suurmiehiä ei konsanaan saa mikään instantti-anstaltti alistaa. Hiphei!
Kaikki: Hiphei!
Paasikivi: Perkele.
Sibelius: Hiphei! Vauhtia, Joonas ja Seppo!
(Kaikki keplottelevat parhaansa mukaan Runebergin kärryihin mukanaan aseita, viinaa, tupakkaa ja pari kolkattua panttivankia ja kaahaavat hurjaa vauhtia pois Runebergin mailta ja kohti Lapinlahtea. Runeberg huomaa myllerryksen pihalta ja jää hölmistyneenä katsomaan näkyä hetkeksi. Sitten hän kohauttaa olkiaan, nauraa mielissään ja kääntyy kohti ulkohuonetta levollisin mielin; pysyypä mieli virkeänä ja kilot kurissa itse kullakin säädyllä.)