Hyvin alkaa - youoghoyuorttia, kahvia - luen Søren Kierkegaardista asioita ja hakkaan kirjoituskonetta hieman. En kovin rajusti hakannut. Vähän aamujumppaa, sano. Huurteiselta näytti maailma mutta alkaa jo sulaa. En rupea säästä ja syömisestä sen enempää juttelemaan, ilmat ja ruuat eivät käsittelyä vaadi. Myöskään en kerro unistani saatikka sitten haaveistani. Mutta tästäkin viikosta tulee näköjään sittenkin kulttuuriviikko. Tänään luento saksalaisesta nykykirjallisuudesta, huomenna konsertti museon salissa, ylihuomenna kirjailijat esittelevät taas uudet teoksensa, torstaina on musiikkikirjastossa uusien paikallisten tulijoiden liveesiintymistä. Tämmöistä rauhallista hiljaiseloa ennen kuin käyn länsi-Uudellamaalla rauhoittumassa. 19.10. - 26.10. hommailen siellä asioita, saunon ja olen reipas, ja luen nuo kirjat tuosta. Sitten onkin jo korkea aika päättää rauha... ja lähteä sotaan? Sotaretkelle apatiaa ja sovinnaisuutta vastaan... mutta sitä ei tarvitse miettiä etukäteen, se tulee hoitumaan kuin itsestään. Eikä maailma enää tule olemaan entisensälainen, sillä se on oleva todistanut jylisevän rajapyykin ja täten riuhtoutunut kohtalon kurimukseen, josta ei ole paluuta kadotukseen ja tuhoon. Kärsivällisyyttä! Etenemme oikeaoppisesti.