Siirtykäämme kylähulluihin, noihin pyhiin ilmestyksiin. Viitisen vuotta sitten törmäsin usein kadulla vanhaan ukkoon, joka maanisena tuli pyytämään "ann yks euro, ann yks euro!" Se jatkoi sitä vaikka kuinka kauan sellaisella kovalla hektisellä freneettisellä tahdilla. Sanoikohan se jotain muuta, puhui jostain kahvikupista ehkä? Myöhemmin sain kuulla, että markka-aikaan se pyysi että ann yks markka, ann yks markka. Oli sentään huomannut valuutanvaihdon jossain vaiheessa. No, kerran annoin sille yhden euron. Sehän ilahtui! "KIITOS! Kiitos... kiitos kiitos! KIITOS kiitos..." Oli se sen arvoista. Saattaa olla mennyt jo manan majoille taikka sitten laitokseen, joko vanhoille taikka sitten hulluille...