Pizzerian pihalla tuli pizzaemäntä ulos kaksi laatikkoa sylissään ja katseli epätietoisena etsivästi ympäriinsä. Vilkaisi minuakin siinä samalla. Aika kauan siinä ihmetteli ja lähestyi autojakin ikään kuin kysyvästi, taisi käydä välillä sisälläkin ja palasi sitten taas. Hemmetti sentään, jos olisi pokka ja rohkeus ja nopeus ja luihuus riittänyt niin aika helposti siinä ihan varmasti olisi saanut itselleen pari pitsaa, kun olisi vaan saman tien lähestynyt ja kysellyt pitsojaan! "Joo, just ne!" Eihän sitä sitten enää voi, kun on jo parikin kertaa tehnyt katsekontaktin ja ikään kuin kävellyt ohi tilanteesta. Vähänkö olisi ollut hienoa noin vaan napata pari pizzalaatikkoa itselleen sunnuntaiksi. En olisi katunut ollenkaan jälkeenpäin, tietysti kunhan en olisi jäänyt kiinni. Olisin ollut ylpeä itsestäni ja neuvokkuudestani.
Minulle herää siis viime päivien tapahtumien ja reaktioiden perusteella hyvinkin voimakkaita impulsseja ainakin sekä varastaa jonkun viattoman tuntemattoman sunnuntai-pizzat että tarjota apuaan vaikertaville vanhuksille tai ainakin selvittää mistä oikein on kyse. Mikähän minä mahdankaan olla miehiäni?
PS. Laitoin Tärkin ajan aikajanassa tulevaisuuteen, se ei ole poistettu.
Kommentit