"Uusi" Jack London kulkee kätevästi takintaskussa mukana. Takki jo meinaa joskus hikoiluttaa, silloin se pitää avata, jos ei tuule niin että liepeet paukkuvat muniin.

Punainen jumala on kirjan nimi.

Suomentanut Aito Kare. 

Kustannusliike Minerva Oy, Helsinki.

TURKU 1921 SOSIALISTIN KIRJAPAINO OSUUSKUNTA I.L.

Uutuuspainos 2011.

Tässä on villejä neekerialkuasukkaita malariankatkuisessa viidakossa puolimädäntyneine porsaanpaisteineen ja moskitokärpäsineen. Missäköhän söisin tänään? Lounasravintolaan en joutanut, katsotaan rauhassa missä saisi jotain pientä ja edullista. Sydän ja sielu eivät kestä kallista. Vaatimatonta, hyvä diili, ei prameilua, ei pröystäilyä.

Pesin pyykkiä äsken, likapyykkini oli odotellut rauhassa pyykkituvassa lauantaista, höhö... vihdoinkin oli neekerivapaa vyöhyke, joten pistin koneen jylkkyämään ja ripustin kylppäriini kuivumaan. Lauantaina oli 3 isoa neekeriä. Jack Londonista ammensin rohkeutta kohdata neekerilaumat, mutta nyt siellä olikin vain joku perusjantteri joka leppoisasti puheli paljonkohan sitä rohkenee vaatteitaan jättämään "odottamaan". En maininnut humalaisesta likapyykistäni joka oli pesuainetta myöten pärjännyt siellä juopontuurilla. Minullahan oli nimittäin kreikkalaiset juhlat: kreikkalaista viiniä, ouzoa, ja salaattia tzatzikeineen. Pullot kun tuli päivällä(lauantai) palautettua keskustaan asti niin pari uuttakin tuli ostettua palkinnoksi.

Pääsin äsken suuterveydenhuollon linjoilta läpi, mutta käskivät soittaa uudelleen aamulla, kun on taas 30 ihmistä jonossa ja puhelu katkaistaan kesken jonotuksen. Nyt tosin sanottiin, että voi jättää soittopyynnön. Viimeksi kun jätin soittopyynnön, sanoivat että soittopyynnöllä ei pääse päivystykseen vaan kuukausien päästä. No, jospa nyt osaisin. Eihän tässä ole vielä kuin ehkä kuukausi mennyt tämän AKUUTIN TAPAUKSEN KANSSA. Vallankumous lähestyy, oi veljet inhimilliset ja hyvien tyyppien verkosto.

Ennen kreikkalaisia juhlia kävin kahvilla, vedellä ja kolmella iltapäivätuopilla Cosmic Comic Caféssa. Tuoppien piti herätellä ruokahalujani, mutta tulinkin niistä kylläisiksi! Siellä oli hyviä Tex Willereitä. Yhdessä oli jopa mahtava juonenkehittely, mutta lässähti kyllä lopussa kasaan pahemman kerran. Yhteen läpykkään oli mahdutettu koko tarina, lopahti liian äkkiä. Tiskin takana oli tuttu nainen. Siis, että olen hänet nähnyt tarjoilemassa aiemminkin. Leppoisa fröökynä. Keitä muita siellä oli. Joku vanha ukko, kovaäänisiä nuoria hippinaisia, rasta blasta-janttereita ja kasa muitakin. Lehdestä sain selville, että siellä Linnavuorella minne olen suunnitellut pyöräillä on 2 kuppikiveä. Taivaannaula on siellä tunnelmoinut. Suomi, Suomi, Kreikka, Kreikka. Hieman zorbasta oli muuten jäljellä vielä sunnuntainakin.

Sivarikeskus ei halua minua vieläkään, tai ei ole kuulunut. Soitan huomenna sinnekin. Piti kyllä käydä Oivan kanssa Kuralan postissa. Nämä kolme jos yhdistän, olen Odenin päivän arvoinen. Tämän kirjoituksen ja tarinan kronologinen järjestys on muuten heittänyt hulppeasti häränbyllyä. Kestäkää, haastakaa itsenne.