Tämän puhdistavan kirjoituksen myötä aion parantua lopullisesti Li Andersson-pakkomielteestäni ja samalla tuoda julki huoleni ja esitellä muutoksen pelkoni sekä valaista teitä, oi hyvä yleisö, asianlaitojen jo tapahtuneista kehityksistä sekä tulevista uhkakuvista horisontissa. Koettakaa kestää: teen tämän vain itseni takia koska todella sitä tarvitsen terapeuttisena ja ennaltaehkäisevänä toimintana.

No niin, tässä on Li vuonna 2008! (kai.) li-8-normal.jpgViaton vaikkei nyt mitenkään aivan naiivikaan iloinen nuori opiskelija joka tahtoi parantaa maailmaa ja pelastaa sen kaikelta läpimädältä! Kapitalismi sortaa ihmisiä ja feminismiä tarvitaan lisää, ihmisoikeudet ja tasa-arvo muutenkin hakusessa. Tapahtuu punavihreää aktivismia ja muuta kivaa paikallisella ja kansainväliselläkin tasolla, raitsikkavaunut pitäisi kyllä joo saada takaisin Åboon ja Kokoomus on evil. Se oli sitä romanttista opiskelijapolitiikan aikaa, kun nuoret ihmiset aktivoituivat ja tahtoivat yhdessä vaikuttaa! Talonvaltaajat perustivat autonomisia kulttuurikeskuksia parhaansa mukaan ja mieltä osoitettiin ahkerasti. Raikkaana tekijänä sai Åbo Gröna Vänster-Li minunkin kannatukseni vaikkakin noihin aikoihin taisin vielä olla enemmän RKP:hen, Keskustaan ja ehkä yhä jopa Vihreisiin kallellani sikäli jos nyt ylipäätänsä saatoin korvaani lotkauttaa. Jos vertaa, niin vähemmän vasemmalla, vähemmän tiedostava tai kantaaottava ja enemmän sovitteleva kenties kuin mitä nykyisin itseni arvioisin.

Käytiin läpi useat vaalit ja nähtiin paljon muutoksia ja sattumuksia mutta ei mennä siihen. No mennään sen verran että lopulta 2012 kunnallisvaaleissa tuli Turun äänikuninkaallisuus - jos haluatte, niin bastardisoin tuon muotoon kuningattarellisuus, hoh. Se tuli suosiollisella myötävaikutuksellani, sillä yksi äänistä oli minun vaikka teerijuhlatkin painoivat päälle, mutta tosiaan - ei analysoida näitä vuosia... Sen sijaan - aikahyppy! Nyt on vuosi 2013 ja viisivuotissuunnitelmat lienevät toteutuneet. Millä ihmeen ilvellä, kuinka on mahdollista että ollaan tultu tähän?! Katsokaa tätä kauhistusta!

1723104-max497x297-normal.jpg

Sanattomaksi vetää. Mutta ehkä ei sittenkään ole syytä hätähuutoon ja tuskan parkaisuun! Onhan tämä vain paras tapa vaikuttaa asioihin? Onhan? Onhan?! Sanokaa, että se on niin, sen on oltava niin! Kyynisyys ei saa viedä voittoa idealismista! Li sentään selvästi kääntyy poispäin ja näyttääpä lievästi pahoinvoivaltakin... Mutta mutta. Entäs jos tapahtuukin vain lisää kauheita, nyt jos Li menee europarlamenttiin? Onko tämä tie turmioon? Menetetäänkö tässä jotain ainutlaatuista? Säilyttävätkö tähtikirkkaat yöt unohtumattoman taikansa?

2930697-normal.jpg

Elämmekö juuri nyt ratkaisujen aikaa.

Katharsis! Kansalaiset! Voimmeko tästä toipua?

Voiko poliitikko ylipäätänsä säilyttää itseytensä?! Onko hän tuuliviiri, kääntääkö hän takkinsa, myykö hän aatteensa, onko tehtävä kompromisseja, alistuttava? Vai saattaako hänessä säilyä aitous ja kapinahenki?

li-normal.jpg

Näemmekö enää laisinkaan tällaista Litä?

Vai onko viattomuuden aika ohi, eikö ole enää paluuta?

Emme saa uskoa niin.

Yhä näemme merkkejä taistelijasta! Ehkä enemmän kuin koskaan?

lisuski-normal.jpg

Aina viime aikoihinkin asti toki on noustu asian puolesta kampoihin! Kenties hätä ei olekaan tämän näköinen. Kaupunginvaltuustossakin vaan paukkuu ja rytisee jatkuvalla syötöllä. Marjamättäilläkin suhisee. Vastarinta elää!

1705459-normal.jpg

"Hräh häh, löylytin sen Kokkari-kersojen pikkuemännän niin että pakkelit pöllysi... kaatui helpommin kuin Rydman"

Sukupolvemme nousee yhä keskeisempään asemaan. Sen joukosta on löydettävä heidät, jotka tahtovat viedä maailmaa ja yhteiskuntaa oikeudenmukaiseen ja järkevään suuntaan.

liather-normal.jpg  Kyllä. Näin sen on oltava.

Meidän on uskottava, toivottava ja rakastettava! Eespäin, toverit!