Ovatpa viikot livahtaneet nopeasti viime aikoina. Tämä saapui äsken ja noudin sen:

kariaartoma.jpg

Kävin myös toivorikkaasti Työpisteessä, myöhästyin suureksi mutta tilapäiseksi harmikseni pyttipannulta(tilanne korjautui) ja kammoan liiaksi avata sähköpostiani, saati sosiaalista mediaa. Katsotaan sitä vaikka huomenna tai maanantaina.

Ei maailma kyllä tarvitse enää enempää kirjoja. Meidän tulisi sen sijaan keskittyä menneeseen viisauteen ja sen avulla muokattava maailmaa paremmaksi. Kenenkään ei siis tarvitse kirjoittaa enää alkuperäisteoksia, kirjat kirjoista riittävät. Mikä tahansa, minkä ns. nykyajan ihminen kirjoittaa, on nimittäin paskaa. Poikkeuksena ehkä jokin vanhaan tyyliin kirjoitettu, vaikkapa ikuisia teemoja käsittelevä, mutta eiköhän sekin tehty jo ammoisina aikoina paremmin. Emme tarvitse edes ajankuvaa, päin vastoin: kaikkein vähiten kaikesta tarvitsemme ajankuvaa, ennen kuin aikamme on muuttunut - kenties vanhojen ajankuvien avulla. Nykyiset ajankuvaukset ovat tietysti tässä suhteessa erittäin haitallisia, koska ne tuovat esille ja voimistavat nykyisiä näkemyksiä. Ehkä myös ihmiset nimittäin tulisivat paremmiksi jos nykyään ei enää kirjoitettaisi vaan sen sijaan luettaisiin vanhoja teoksia. Elleivät he sitten ole jo parantumattomia, mikä nyt vain on liian nihilistinen ajatus, vaikka se totta olisikin. Tutkimusta saa kyllä tehdä ja julkaista vanhoista kirjoista - tosin on ensisijaisen tärkeää, että se suoritetaan mahdollisimman vanhentunein metodein.