En elä kädestä suuhun, vaan joka kuukausi jää sukanvarteen. 

En säästä mitään tarkoitusta tai tavoitetta* varten, vaan se käy luonnostaan. En säästä ostamista varten. En sijoita enkä laita rahaa poikimaan enkä perusta yritystä.

Vaurauteni paisuu paisumistaan kuin pullataikina.

Se on rikkautta, jolla... ei itsessään ole arvoa.

Näin voi kuitenkin keskittyä välittömästi arvokkaisiin asioihin.


Turkishattu päässäni täällä nyt tarvon, aikanani palaan ja ennen kaikkea nousen.

Minä näytän, vielä minä näytän!


Tästä on tullut talousfilosofinen blog.

*lukuunottamatta tiettyjä nimenomaan vain rahallisia mielivaltaisia tavoitteita, jotka sattuvat minua oikullisesti miellyttämään.