Aktiivimallia esimerkillisesti vastustaen vietän tällä hetkellä pikemminkin kontemplatiivista kuin aktiivista elämää. Mitäkö tämä merkitsee käytännössä? No, tekemisen sijasta keskityn olemiseen ja elämiseen ja pohdiskeluun kunnes koittaa taas aktiivivaihe. Sitä ei ole kyllä tällä hetkellä edes näköpiirissä. Pysyn pienenä ja näkymättömänä niin en joudu kahnauksiin.

Luin tällaisen:

P2780480.jpg

Olihan siinä substanssia. Ja syvyyttä ja hapokkuutta. Miksiköhän näissä tietynlaisissa taiteellisemmissa kovan räiskinnän sarjakuvissa on niin paljon jotain valtavia mätäpaiseita ja jättirakkuloita ja märkiviä massiivisia limakasoja? Akirassa ja I am a herossa nyt oli vielä enemmän. Mutta tämä ei ollutkaan japsilainen. He tekevät kaiken isommasti... vaikka ovat toisaalta minimalisteja. Äärimmäisyyksien ihmisiä.