Kirottujen kirjojen kauppias oli ihan menevä stoori. Salaseuroja, vehkeilyä, okkultismia. Vai onko se vähän halpa-arvoista moisella vaan mässäillä? Helppolukuista, olikohan se sittenkin joku penteleen teinikirja? Oli siinä tosin ihan pätevästi taustatietoa persialaisista zarathustrasta ja mooreista(maureista?) ja vaikka mistä. Lopetuksessa oli jo vähän mystiikkaa. Luulin ensin että oli mukana sellainen asiavirhe että joskus v. 1200 olisi muka tunnettu yhdeksän planeettaa. Tulkintavirheeni, niillä oli siinä kohdassa vähän myöhemmin nimittäin listattuna mukana kuu, aurinko ja kiintotähdetkin yhtenä kokonaisuutena. Planeettoja tunnettiin kai kuusi kpl mukaanlukien Tellus. Siinä menikin kauan että se seitsemäskin löytyi, Uranus. Saturnus kun kai oli jo Antiikin aikaan tiedossa, ainakin nimen perusteella. No nimen perusteella tietysti olisi Uranus ja Neptunus myös, nimeämisperinnettä on jatkettu. Käsittääkseni kyllä kuitenkin nuo kuusi oli jo aikaisin huomattu.

Gontsarov vaikuttaa samantapaiselta kuin Turgenevin ja Dostojevskin perhetarinat aatelisissa venäläisissä ympäristöissä. Ehkä vähän rouheampi meno, taidettiin siinä puhua piikatytön kanssa jo vähän härskejä. Aloitin vasta vähän sitä.

Muddy Watersin elämäkerta oli suurimmilta osin aika kiintoisa. Se ukko oli lopulta keskeisessä asemassa tämmöisen populaarimusiikin käänteissä ja tietysti myös kunnon vanhan country bluesin elossapitäjänä. Tarvittiin British (Blues Rock) Invasion että vanhat Muddyt sun muut pääsi taas kunnon asemaan, kun amerikan valkoiset oli jotain rokkabilejä sun muita.

Almquistin jutut nyt on mitä on, tuollaista... perinteistä. Tosin sehän teki jotain sen ajan skandaalikirjoituksia avioliiton ulkopuolisista suhteista ja jotain. Pitää varmaan katsoa niitä seuraavaksi.