Kävin juuri syömässä lounaaksi venetsialaista paistia! Mitä tämä tämmöinen oikein on? No se oli kutsuvaa ja maksoi kuitenkin alle viisi euroa koko hoito. Kelpo ruoan olisi tosin saanut siitä puoleen hintaankin! Tämähän menee aivan mahdottomaksi... en minä halua liian hyvään tottua. En ole kuin vanha Ahtilainen, joka oikein kehittämällä kehittää makuaistiaan maistaakseen kalliiden olutmerkkien eron ja erottaakseen aidot paremman luokan sikarit, jotta raha oikein maistuisi... Pikemminkin päinvastoin, mieluummin! Tahdon nauttia yksinkertaisista asioista! Vihaan tiettyä hienostelua hienostelun vuoksi, tyylillä voi hoitaa asiat joskus ja arvostaa hienoutta ja hienostuneisuutta mutta pitää olla maltillinen eikä tuollainen parhaita paloja rovehtiva karju.

Nyt pitää lopettaa tällainen pröystäily ja muistaa perusasiat. Muuten tuntuu vielä lompakossakin yhä kasvavissa määrin, kun aina rupeaa vaatimaan hyvää ja hyvän parasta! Kauhea skenaario on sellainen. Ja maha sekä perse vaan kasvaa ja suonet tukkeutuvat epäterveellisistä herkuista. Oikea aatelinen ei porvarillisesta mahtailusta perusta. Per Brahe katsoo juuri nyt minua silmästä silmään tuolla isolla taululla vastapäisellä seinällä ja nyökyttelee hyväksyvästi. Oikeastaan pitäisi joskus vieläpä karaista itseään.

PS. Paisti oli sitkeää! Piti hakea terävämpi veitsi sille. Venetsialaissalsa oli hyvää