Aloitan värikkään muistelon ilman sen kummempia muistitukia tai taustatietoselvityksiä. Minun pitäisi totisesti ainakin tarkistaa mikä päivä viikosta silloin oli. Tosin mitä väliä sillä on, täytän heinäkuussa ja oli kesäloma. Silloin oli maailmakin nuori. Olin tilannut täysi-ikäistymiseni symboliksi ikioman pullon Jack Daniel'sia. Tuolloin kliseet olivat vielä ystäviäni. En tosin muista maistoinko sitä vielä syntymäpäivänäni(kai sentään?), koska sinä päivänä lähdin kai melko varhain kasvuvuosien vehreästä laaksosta pääkaupungin rientoihin ja synteihin.

Tästä on yli kahdeksan ja puoli vuotta. Nyt oli se päivä kun pääsin tuopille sinne sun tänne, yhtäkkiä muistan että kokeilemieni päiväkapakoiden joukossa oli irlantilainen baari, ja ihan kuin olisi ollut Tornin pihalla tai ainakin lähistöllä. Jossain toisaalla join stella artoisia, jossain reitin varrella. Jaa mikä reitti? Silloin en osannut ajaa raitsikalla, mutta osasin toki kävellä tuhannen kapakan kautta Kaivopuistoon missä kohtasin ihmisiä, lähinnä uusia tuttavuuksia. Olin näin sopinut, tapaamisista. Siellä otettiin valokuvia lempeässä auringonpaisteessa ja jotain hötsyiltiin, jotain kisailtiin. Joku totesi minun olevan maistissa jo nyt. Ei siellä niin hirveän kauaa oltu, joku opasti minua raitsikoinnissa ja kohti keskustaa ja lukiotovereita. Elikkä päivän toiseen synttäriporukkaan.

En muista millään missä silloin ensiksi kohtasin näitä tyyppejä peräisin paristakin eri lukiosta. Labyrintti-baarissa joka oli aika kauan ainakin vielä olemassa mutta jonka uskoisin nyt kadonneen lapsuudenystävä tarjosi minulle Long Island Ice Tean. Voinko muistaa oikein, että sellaista niin nuorena. No oikeastaan, totta hitossa. Mitäs sitten. Olikohan se Control, jossa viskiä vielä. Sitten emme päässeetkään enää erään kaverin kanssa bussiasemalta mihinkään ja taksikin lie täynnä. Olihan aamuyö ja me kloppeja. Makasin bussipysäkin penkillä sen lukiokaverin, joka oli myös ylä- ja ala-astekaverikin, toimiessa kipinävahtina. Silmäni olivat kuulemma kovin punaiset siitä havahduttuani ehkä tunnin perästä.

Sitten nuokuttiin McDonaldseissa joissa ei saanut nukkua, ja jossain ympäriinsä koomailtiin. Aamu eteni. Kaupasta ostin pikkuvanhasti tai oikeastaan lapsineromaisesti sellaisen ison kenties litran pullon lonkeroa, joita sai vuonna 2002. Kaksikymmentäsataakaksi ei muuten näytä kaukaiselta. Mutta siitä on monta vuotta.  Myyjä jotain hymähteli kortista paljastuneelle iälleni (18 + 1 päivä) ja varhaiselle ostopuuhalleni. Sain toki juomani. Ja pääsin junalla taas vehreään laaksooni lepäämään ja toipumaan.

Mitähän olennaista jäi kertomatta? No, näin haastavaa on tulla täydeksi idiootiksi ikänsä myötä. Tuolla reissulla ei tainnut kadota mitään, tai en muista. Ei tainnut paljon mukana ollakaan, ei järki ainakaan, mutta eipä siis järki lähtenytkään, ha ha haa. Tyttöjä en ikävä kyllä muista. Tai no joidenkin olemmassaolon hahmotan, mutta ei mitään mainitsemisen arvoista/arvoisia. Ai niin, Labyrintissa tilasin ihan ekana Bloody Maryn! Heti klassikkolinjalla, mitä sanoinkin aikaisemmin kliseistä. Taisin saapua sinne Labyyn ensimmäisenä porukasta. Mitäköhän tuona päivänä tuli syötyä? Hyvä kysymys. Jotain kuitenkin varmasti, tuskin pelkästään join. Aika monta vaihetta, tilannetta ja paikkaa mahtui tuohon päivään. Jossain voi vielä olla kuva minusta tuona aurinkoisena päivänä Kaivopuistossa. Jotkut voivat vielä muistaa asioita...