Nuijasodassa talonpojat sun muut böndet riehuivat vimmatusti ja ryöstivät ja polttivat herraskartanoita maantasalle julmetussa herranvihassaan. Klaus Fleming joutui kovalla kädellä heidät rauhoittamaan. Liuksialan kartanon nuijamiehet kuitenkin jättivät rauhaan. Miksi? Koska sitä emännöi entinen kuningatar Kaarina Maununtytär. 

250px-Kaarina_M%C3%A5nsdotter_in_a_detai

Sanotaan, että Liuksialan säästäminen johtui perimmiltään siitä, että Kaarina syntyjään oli talonpoikaissäätyä kuten nuijamiehetkin ja kapinaa käytiin aivan muita vastaan(aatelisto nihteineen, säätyläiset, verottajat, rälssittäjät, kestityksen väärinkäyttäjät - vallasväki). Puhutaan, että Kaarle-herttua joka talonpoikia yllytti oli nimenomaisesti kieltänyt isonveljensä vaimon eli lankonsa kartanon kimppuun käymisen. Jotkut jopa esittävät kaikenlaisia yltiöromanttisia lurituksia siihen suuntaan, ettei kaltoin kohdeltua kuningatarta vastaan haluttu suotta nostaa kättä. Väärin! Väärin! Väärin!

Kaarinalla oli tallella Kuninkaan Sormus(Erik XIV), hoviseppien takoma ja alkemistien taikoma, ja sen avulla hän suojeli valtakuntaansa kuin Galadriel Lothlórienia ja Melian Doriathia! Kun nuijamiehet lähestyivät Liuksialaa, he yksinkertaisesti menivät pyörälle päästään ja päätyivät jonnekin aivan muualle. Näin kävi myös kaikille muille ei-toivotuille vieraille, ja useimmat heistä olivat sellaisia. He eivät edes muistaneet koskaan Liuksialaan aikoneensa.

Liuksialan Kartanon salatussa valtakunnassa Kaarina muokkasi ja kasvatti muka kadonneista pojistaan KIVEKKÄITÄ, suomalaisheimojen esitaistelijoita ja sissisotureita. Kivekkäiden iho ja liha oli kovaa kuin kivi ja he elivät luolissa. He liikkuivat lähinnä öisin ja keittelivät valtavissa padoissa puuroa, johonka sekoittivat ryssän lihaa. Kivekkäiden puhe koostui lähinnä murinasta ja ölinästä. Kivekkäänpennut taistelivat paljain käsin, mutta varttuessaan ja kokemuksen karttuessa Kivekäs nousi kahdelle jalalle, otti aseekseen joko puisen nuijan tai viskeli isoja kivenlohkareita ja sai vihdoinkin edes polvihousut jalkaan. Kivekkäiden kansallislaulu on "Försvinn du som lyser".

troll.jpg

Kenties sinäkin voit jonakin päivänä kohdata metsässä ihka oikean Kivekkään, Kaarina Maununtyttären jälkeläisen suoraan alenevassa polvessa!