(Tämä kirjoitus on osa trilogiaa, jonka nimeksi tulee Vähän kaikenmoista)

Kylppäriini on kotiutunut hämähäkki! Hänen nimensä on Lukki Mononen. Hän on valloittanut deodoranttisuihkeeni, joten kuljen paljolti au naturelle. Paitsi tänä iltana, koska olen lätränny oodekolonkia leukaperiini - onhan Svenska Dagen, ja edessä Poetry Pub saaristokapakassa. Olen onnistunut syöttämään Monoselle banaanikärpäsiä hätistämällä niitä hänen verkkoonsa läheisestä saastasammiosta. Voi sitä paketoimisen riemua! Toivottavasti tämä riittää ravinnokseen pitkän talven yli. 

Suunnittelen rosoista reissua Raumoon en tulevaksi, mutta sitä seuraavaksi viikonlopuksi. Koetan saada mukaan myös oltermanni numeroa, mutta hän on tällä hetkellä sairas ja muutenkin vastahakoinen. Saa nähdä, mitä tästä kehkeytyy. Oikeaoppinen leffailta asiankuuluviin virvokkein voisi olla asiapitoinen alusta, jonka päälle rakentaa huojuvia taloja ja kaatuvia torneja.

(Seuraava kirjoitus: Vieläpä jotakin.)