Onko aina ollut vaikuttamassa vittuilemisen kulttuuri, jossa leikillisesti naljaillaan, eikä siinä tarvitse olla mitään sen kummempaa jujua, kuin kiusoitteleminen? Onko parasta, jos ei olekaan mitään muuta huumoriarvoa tehoa sumentamassa? Onko aina ollut olennaista, että on epäselvää, missä vaiheessa vitsaillaan ja missä vaiheessa vittuillaan? Onko hauskinta, jos kohde suuttuu? Onko ihminen vittumainen eläin?

Sitten on tietysti vielä vittuilemisen kulttuuri, jossa vittuillaan ihan tosissaan, tai korkeintaan pienellä huumorivivahteella. Kyllä sitä kaikenlaista vittumaisuutta tästä maailmasta löytyykin!