Jos meillä yhtäkkiä onkin valtiossamme huikea määrä maanmainioita oman onnensa satulaseppiä, jotka tekevät töitä hartiavoimin menestyäkseen, ovat vieläpä älykkäitä ja kouluttautuvat, edetäkseen elämässään, tilanne on täysin kestämätön. Nämä kaikki neropatit kilpailevat sitten keskenään, ja olemme takaisin lähtöasetelmassa tai vielä huonommassa tilanteessa. Ylitarjonta häämöttää. Näille dynaamisille menestyjille ei ole tilaa menestyä sen enempää kuin ennenkään, mutta yhä useampi polttaa itsensä loppuun koska kilpailu kovenee. Yritykset eivät toimi, yhteiskunta ei toimi, ihmiskunta murtuu.

Joutilas velliperse ei paljon resursseja kuluta tai saastuta. Hänellä on ehkä aikaa hankkia sellaista sivistystä, joka ei tuo menestystä, ja enemmän aikaa kanssaihmisilleen ja kaikelle sellaiselle, joka ei häntä itseään esimerkiksi taloudellisesti tai statuksellisesti hyödytä. Kenties hän myös tavalla tai toisella sivistää muita, saamatta kohtuullista rahallista korvausta. Hyvänen aika, saattaapa hän jopa tehdä vapaaehtoishommia, harrastaa järjestö- ja yhdistystoimintaa - ja muuta mukavaa.

Summa summarum: me tarvitsemme häviäjiä! Ja väliinputoajia, keskinkertaisuuksia!