Minulla on täällä Masan kartanossa mukanani Mario Vargas Llosan Andien mies, se on aika Hemingwaymäistä suoraa toimintaa ja isoa selkkausta laajoilla inhimillisillä reflektoinneilla jos ei muuten niin rivien välissä. Voisi tietysti olla kelpo kolonialisti ja verrata muihin eteläamerikkalaisiin. Minä kun en siihen postkolonialismiin koskaan syttynyt, olen hehkeä orientalisti. Henrik Janssonin Nyckelroman tuossa omistuskirjoituksella, rankinta kamaa tältä mieheltä tähän mennessä taitaa olla. Kiinnostavan muotoinen teos, toimii kuin häkä. Vuoroansa odottaa Saari, Aldous Huxleyn viimeisiä teoksia. Utopioita luulen että tässäkin rakennetaan ja saattaapa se hajota mahdottomuuteensa... saapa nähdä.

Tänään voisi käydä hankkimassa lastenglögiä ja pähkinöitä sekä asentaa lyhtyjä kuin mikäkin tinkermage. Ja kirjoitella juttuja. Eipä olekaan vielä kulunut kuin satunnaisia saunakaljoja ja ruokaoluita, niin ja kahvia tietysti. Eilen söimme kuhaa ja nokkoskastiketta. Joka suunnassa tuntuu olevan mellakkaa ja vallankumousta. Se on oikein hyvä. Tinkermagesta puheen ollen, tein sellaisen nimeltä Lovejoy. En saanut saveja toimimaan. Kyllä tämän Avadonin jo ihan mieluusti suorittaa rinnakkaisesti kun alkuun on tullut vähän etäisyyttä, ja voi rakentaa ukot eri tavoin. Eikä Lovejoy romanssista kieltäydy...