Ensimmäisenä perjantaina saavuin Helsinkiin freesinä ja charmanttina, tosin vaatteeni olivat sen verran nuhjuiset että kaikkialla kyseltiin papereita. Tie vei Kaisaniemen puistoon, mukana himskatisti oluttölkkejä ja vähän myös väkevämpääkin. Siellä minä hetken vain odottelin Savo-Karjalan osakunnan saapumista, niin johan alkoi tapahtua. Pölinää ja juttuja, sipsiä ja kaljaa ja sikaaria. Päivemmällä olin tankannut riistakäristystä koulutuskeskuksella... mikäs siinä, vehreässä ympäristössä hillittyine aurinkoisuuksineen... jostain syystä joutui vielä konkkaamaan Tokoinrantaan, josta löytyi kuin löytyikin käymälä. Kylläpä minua kävelyttivät, ajattelemattomat nulikat. Minähän en jonottanut vessaan, vaan menin maksulliselle puolelle. Tietäisittepä kuulkaa millaiset palvelut siellä oli...! En kehtaa tähän kirjoittaa. Saimme vielä vahvistuksia Valamosta ja UM:stä. Seuruetta jatkoi kai sitten eri suuntiin: jotkut terassille? jotkut koteihinsa? Minä linja-autooni ja onnellisesti ilta päätökseen.

Toisena perjantaina saavuin Turkuun illalla paskaisena ja resuisena, mutta särmikkään vetävänä. Vaelsin Tuomiokirkon pysäkiltä k-kauppaan ja ostin ruokaa siltä nätiltä ja kiltiltä tytöltä, joka kerran joutui säilyttämään kukkapuskaani jonkin aikaa. Kävin pikaisesti suihkussa, vedin farkkua ja kauluspaitaa ylle ja painelin kiireellä Alkoon. Ehdin ennen kuin meni kiinni. Kaksi kertaa olen viime aikoina joutunut turvautumaan juoksuaskeliin jalastani huolimatta: ajaessa linja-autoa takaa ja ajaessa viinakauppaa takaa. Pakkasin 0,5l Kalle-viinan ja 0,5l sitruunarommin Elisan pahvirasiaan, koska joku muovikassi ei välttämättä oikein toimi esimerkiksi terassilla. Sitten menin jazzjameihin. Siitä on kuviakin. Pahvirasia toimi kuin rasvattu unelma ja poltin Meester Hansin. Kaiken maailman bossanovaa vetivät. Siellä käytettiin hotellin vessaa ja siellä oli tarpeettomia lämpöpeitteitä ja V-S:n taidetoimikunta ne jamit järjesti läänintaiteilijoineen. En isommin ottanut kontaktia keneenkään, vaihtelin yksittäisiä ja satunnaisia sanoja... ja tietysti jammailin.

Elisan kanssa joenrantaan, jossa penkille viereeni istui joku itkuinen tyttö hakemaan turvaa(niin se taisi sanoa...) Sillä oli Lidlin kaljaa ja se kääri tupakkia ja väitti iäkseen 19. Nimekseen sanoi Ira, en taida muistaa mitä pseudonyymiä itse käytin. Pääsin pian vastuustani, kun sen joku kaveri saapui paikalle ja pääsin livahtamaan Dynamoon. Siis olisinhan minä kauemminkin... oli nenäliinakin valmiina taskussa! Turvallinen pappa Los palveluksessanne. Tupakinjämät sain, tarjosin tytölle raakaa rommia mutta eipä maistunut! Noh. jäiköhän se Dynamoon se Elisa sitten? Jotain siellä tuli juotua ja oltua... sitten olinkin jo Hämeenkadulla tai jossain enkä halunnutkaan kävellä enää ollenkaan joten viittilöin hurjana takseja itselleni. Ei vain oikein tullut mieleen nykyisen kotikatuni nimeä... tai ehkä en kehdannut tunnustaa? Taisin kuitenkin sen myöhemmin muistaa ja mittarikumijalkaa käyttää hemmetin lyhyellä matkalla. Elisa, veitkö minut turmioon! Missä olet!

(CLIMAX)

(LASKEVA PULSSI)

Molempina perjantaina lähdin Lapinjärveltä kämppiksen kyytiä käyttäen, Opelilla Itäkeskukseen ja sieltä metroon. Ensimmäisenä kertana siellä oli väkevää viiniä litkivä arkkityyppijuoppo, Helsingissä vetävät vahvasti sitä roolia. Örisi jalkapallosta nuorisolle, kuulemma Saksa voittaa koska se on Hitlerin joukkue.