Vietin mainion Turun päivän 17.09.2017!

Aurajoessa lillui kukkia taannoisten tapahtumien merkiksi ja uhrien muistoksi. Wäinö Aaltosen kakkukahvijono oli liian pitkä, mutta sen sijaan menimme renoveerattuun kaupunginteatteriin jossa saimme pullollisen Teatterivettä ja 10min maistiaisen musikaalista. Papiksi puettu Taneli Mäkelä lauloi meille ja istuimme ensimmäisessä rivissä ihan lavan vieressä! Ja oli siellä muitakin lavalla.

Kohtasimme toistuvasti erään äskettäin rahallisesti tukemamme kirjailijanalun. Käskimme hänetkin teatteriin. Ja Suzukin antoi hänelle rahaa ja suunnitteli tulevaa ylioppilasteatterissa käyntiä. Myöhemmin apteekkimuseossa hän muuten kokeili 1700-luvun apteekkariliiviä, mutta se ei oikein mahtunut tissien kohdalta. No niin, se siitä!

Avoimien ovien kaupungintalolla panin merkille Kanervan ja Orpon vierekkäiset paikat, toisin sanoen peppukaveruuden. Tuskinpa he usein kaupunginvaltuustoon tosin joutavat. Huomasin myös Lissun kaoottiset muistiinpanomerkinnät... hän oli myös myöhemmin suurtorilla, mutta taisipa kavahtaa lähestyessäni kun perääntyi juuri silloin pakofillariaan hipelöimään, höpisin jonkun muun kanssa, otin Kansanuutiset ja vasemmistokarkkeja... lisäksi kävin siis ainakin apteekkimuseossa, aboa vetus ars novassa ja söin kauppatorin heikinmarkkinoilla suolaista ja makeaa lettua. Voi, että meillä oli hauskaa!