CAPTAIN KRONOS VAMPIRE HUNTER

Seuraa random huomioita...

Hammerin mörköleffat ovat aina vähän camp-henkisiä, kuten lähes aina ainakin jossakin määrin myös spaghetti-westernit. Mutta ei se tarkoita etteikö ne voisi silti hyviä olla. Ehkä sitä ei tarvitse niin negana ottaakaan, vaan genren ominaispiirteellisyytenä. Kyllähän tämän katsoi. Vähän samanlainen tunnelma niin kuin näissä aina on. Jonkinlaista jännitettä koitetaan pitää yllä että mielenkiinto säilyy, eipä niinkään karmivaa saati kauhistavaa mutta silti. Horror-elementtejä kuitenkin ilmapiirin vuoksi, ja paljon. Kylläpäs menee paljon nuoria neitoja rupisen pottusen männävuotisen näköisiksi. Mahtavatko vampyyrinmetsästäjätkään auttaa, papit eivät ainakaan. Kirkonkellot vuotavat verta kun pymvaari kiertää, ja osaa taikatemppuja jos jonkinlaisia!

Se onkin häijy mies joka nyt tuli kapakkaan kätyriensä kanssa! Juopottelee ja mahtailee! Säilällään kiusaa ihmisiä ja huorallekin on ilkeä. Mutta mikähän tuo on jonka silmät on sidottu, sokea kai. Perhana! Kapteeni Kronoksella on nopea säiläkäsi ja kovat loukkaukset myös!! Ja se on niin aristokraattinen, että iilimadotkin muuttuvat sinisiksi eivätkä punaisiksi. HA! Tai sapelihan tuo lie.

Kamera tekee pitkiä hienoja zuumauksia tässä elokuvassa, usein dramaattisen ääniefektin kera. Melkoiset muuvsit Kronoksella tosiaan, ja Munro riemuitsee kuin mustalainen konsanaan. Miksihän nuo halusi tappaa sen? Syöttinä toimii Munro MINÄ SEN SYÖN NJAMS...

Mukavaa loppuhuipennusta ja -selvitystä oli puolin ja toisin mutta miksi tuo huusi ”haijaah” kun potkaisi? Ikuinen nuoruus. Että semmoinen. Melkoista juustoa ripoteltuna yltympäriinsä tässäkin... toisaalta se on jo ikään kuin tarkoituksellista

PS. Katsoin aikaisemmin toissapäivänä Ladyhawken kolmannen(?) kerran. Se vaan ei menetä charmiaan! Mutta nyt saa kyllä riittää jo.


Noin muuten olen tänään laittanut ulkofilepiffejä taitavasti ensin ruskistaen, sitten maustaen ja lopulta kastikkeessa haudutellen. Aatelisten apetta työttömälle niin kuin pitääkin. Ei aina pelkästään se materiaali ja raaka-aine, vaan kuinka hienosti sen sen viitsii väntää. Ja olihan tässä erinäiset raaka-aineetkin kohdallaan. Reseptiä ei tipu! Pesin myös pyykkiä, tosin kassini taidettiin nyysiä. Mutta nyt on puhtaita kalsareita ja sukkia. Sitten kävin pienessä poliittisessa kokoontumisessa joka oli yllättävän intiimi muodoltaan, panimoravintolan sivuhuoneessa paikallisen poliittisen eliitin menoon tutustuen. Pieni porukka. Onneksi oli suojakalja mukana.

li2-normal.jpg Minäkin olin siellä!

Huomenna on arkkivaarin hommia kaupungilla ja haetaan yliopistolta Karin Boyen Kallocain. Viikko tulee huipentumaan Turun runopäiviin ja saaristomarkkinoihin. Olisiko siis kalarunon paikka?