Viimeinen tapaaminen Matti Klingen kanssa jäi erityisen lämpimästi mieleeni. Proomuilla ja hevoskärryillä tehty matka kesti seitsemän päivää. Kymmenentuhatta kannattajaa kertyi paikalle. Lähtiessään hän lepäsi hetken polun varressa, nojasi aidanseipääseen ja silmäili edessä leviävää peltomaisemaa. Hän todisteli, että Spede Kekkonen oli viimeiseen saakka kaksoisagentti, jolla oli salaiset kanavansa Kremliin, vaikka esiintyi pontevana kommunismin rikosten paljastajana. Olen surkeasti jäljessä, vaikka kuinka lasken en saa puoliakaan siitä kokoon. Harvoin hän käytti niin suoraa kieltä. Historiallinen hetki, voi sanoa. En pahastunut, hänellä oli oikeus mielipiteeseensä. Taisipa monin paikoin olla oikeassakin. Tai no jos nyt totta puhutaan, niin kaikki meni niin nappiin kuin voi mennä. Sekin kuvaa hänen sydämellisyyttään. Mutta vielä on vähän aikaa. Yhtä varmaa on, että suuret vaikeudet väijyvät nurkan takana. Siitä on hyvä jatkaa.

Totta kai se nousee, aina se on noussut. Eikä se niin alhaalla ole nytkään kuin kommentaattorit meille uskottelevat. Sitten hän paineli kirkkoon...