Aapo Riihimäen "Maallistumisen loppu ja uusi ihminen" hiipuu poijes. Kaksi ekaa lukua olivat kyllä armotonta tehotykitystä, sitten alkoi pikkuhiljaa tulla mielestäni liika syvällistä, suureellista, hapokasta, sakiata soppaa. Vähän hit & miss, sekavahkoa, kolmannen asteen yhteyksiä. Mutta kyllä tuosta siis irti saa vaikka mitä, joku varmasti enemmänkin kuin minä. Ottakaa vaan ohjenuoraksi, suosittelen!

Nyt alkaa taas yksi... rentoiluvaiheistani ja lukemisto tulee olemaan sen mukainen: Toby Littin esikoisromaani Beatnikit, "Tohtorin" Suuri Hainmetsästys ja Tex Willeriä: Vuoren vartija. Näitä voi lukea vaikka puistonpenkillä olut kädessä odottaen että bändi alkaa soittamaan tai että aurinko nousee lännestä ja laskee itään...

Mitchellin Joni vuodelta 1966 lauleloopi livenä Second Fretiltä. London bridge is falling up, hihi. Onpa söpöä. Mutta ei ainoastaan sitä!