Lokit ja merimetsot ovat viemässä voiton ihmisestä tässä maassa. Lokit kiusaavat meitä ja merimetsot syövät kalamme. Kanadanhanhetkin paskovat niskaamme minkä kerkeävät. Kuinka pääsisimme eroon näistä röyhkeistä, saastaisista pahantekijöistä? Enää sen ei luulisi olevan poliittisesta tahdosta eikä edes hyväntahtoisesta mutta väärin kohdistetusta luonto- ja ympäristöajattelustakaan kiinni. Meiltä vain on yksinkertaisesta konstit hukassa. Mutta...

"Merikotkat ovat oppineet saalistamaan merimetsoja. Merikotkat ovat Turun ja Vaasan saaristoissa saalistaneet aikuisiakin merimetsoja. Ruotsissa merikotkakannat ovat voimistuneet ja merimetsoyhdyskunnat taantuneet viime vuosina. Merikotkasta saattaa tulevaisuudessa tulla merimetsokannan rajoittaja, aiemmin merimetsolla ei ole ollut luontaisia vihollisia"

Kun hätä on suurin, saapuu odottamaton auttaja, älkäämme(...) häntä missään nimessä ylenkatsoko. Unohtakaa ne hävittäjät. Tehkäämme liitto merikotkien kanssa ja kasvattakaamme niiden kanta niin mahtavaksi, että niiden siipien jylisevä yhteisisku käynnistää tarvittaessa tsunamin. Kotkat pelastamaan saaristo ja koko isänmaa! Sitten vain komiteat pähkäilemään, pidämmekö kansallislintuna joutsenen vai olisiko merikotkan aika. Samaan syssyyn voimme vähän kyseenalaistaa sitä leijonaa... niin, ja armon ja inhimillisyyden nimissä on muistettava painottaa väkevästi merikotkille, että esim. joutsenia, haikaroita ja ilveksiä ei suinkaan ole tarkoitus syödä pois.

Hyvää sunnuntaita!

(Tämän blogin kannanotto vellovaan hävittäjäkeskusteluun)