Tässäpä japanilainen elokuva, joka näyttää alussa lähinnä vetävän läskiksi. Soittokunta sodassa Kiinanmaan puolella pallo hukassa, ei edes aseita pojilla. Mutta kyllähän siitä pian vanha kettu jo aavisteli, että jotain kosolti vakavaa valmistellaan vastapainoksi. Soittokunta pakotetaan tavan sotilaiksi koska japsit taitavat alkaa loppua. Itse Toshiro Mifune koettaa saada iskujoukkoa tehokkaammaksi, toki yllättävänkin hyvin tuloksin. Mukana joukkueen parhaana soturina maanispsykoottinen kokki ja ilolintuna huoleton ja selviytymiskykyinen lohtunainen. Elokuva tasapainotteli alusta loppuun melko harvinaislaatuisella tavalla hassuttelun ja kalmanvakavan välillä poukkoillen - toki jälkimmäistä kohti koko ajan kallistuen. Se olikin erittäin toimiva tapa ilmaista sodan järkyttävä mielettömyys. Tämä olikin siis kaikkea muuta kuin sotasankarielokuva eikä siinä lopulta hehkutettu, no, oikein mitään, paitsi tietysti erinäisiä jazz- ja dixie-standardeja.

Tunnetaan kaikkialla valkoisten anglosaksien parissa nimellä Fort Graveyard.