Frans J. Palmu täällä ja tervetuloa viettämään sunnuntaitani! Haluaisin käyttää tilaisuuden hyväksi tässä yhteydessä kertomalla erinäisiä selvittämiäni seikkaperäisiä tietoja tämän blogin isännästä, "Lossista", ja hänen viimeisimmistä vaiheistaan. Hänet on nimittäin nähty eilen raatihuoneella - mutta erittäin suotuisissa merkeissä, mikä on minulle harvinainen asia raportoitavaksi mutta sitäkin miellyttävämpi sellainen.

Salin todennäköisesti parhaiten pukeutuneena hän vietti muiden merkkihenkilöiden kanssa kirjallisuuspiiirin vuosijuhlaa, ja piti osaltaan huolta, että kaikki sujui hyvin luistavissa merkeissä. Koko päivän hän hoiti mm. logistisia asioita erinomaisella taidolla. Hän ei räyhännyt eikä ollut alennustilassa, kallisti vain yhden kuohuviinilasin skoolatakseen muiden kanssa saavutusta, viimeisteltyä antologiaa. "Lossi" esiintyi pikkutakissa edukseen ja sai myöhemmin kadun naisilta huomiota. Pokkasipa hän erityisen hienon suklaarasiankin yllätyspalkinnoksi henkilökohtaisesta panoksestaan tämän 40-vuotisjuhlateoksen eteen. Voisi sanoa, että hän on yhteiskunnan kermaa, eikä suinkaan sitä kuohukermaa, joka ulkokultaisuudella ja alhaisella kyynärpäätaktiikalla nostaa lähinnä itseään, vaan sitä, oka samalla on maan suolaa ja hyväksi koko kansakunnalle - todennäköisesti kyseessä on tuleva suurmies, mikäli maailmassa on mitään oikeutta.

Lisätietoja on myös saatavilla. Hänellä on nyt monitulkintainen etsimisvaihe urheasti käynnistynyt päälle. Se onkin mielestäni sitä ihmisen parasta aikaa - etsiä oikeata paikkaansa ja kokeilla uusia asioita. Ei tiedä, mitä seuraavaksi edestään löytää. On syytä nähdä hieman vaivaa sen eteen, että kuitenkin löytää jotain. On oltava hitusen päättäväinen, ettei etsikkoaika muutu tyystin päämäärättömäksi haahuiluksi. Hyvä on osata pitää päänsä kylmänä ainakin silloin tällöin. Mutta se on palkitsevaa touhua.

Mistäkö tiedän tämän kaiken, varsinkin jälkimmäisen osan? Paljastusseikkana todettakoon nyt itsestäni, että minä kuuluin heihin poliisiammattilaisiin, tutkinnanjohtajiin, erikoisinspehtoreihin ja yksityisetsiviin, joilla on käytössään perinteisiksi miellettyjen tutkimusmetodien lisäksi myös niitä todellisuudessa kaikkein perinteisimpiä - salatieteet, intuitio, transkendalismi, hypnoosi, mielessämatkaaminen, henkien manaaminen, aaveiden kanssa puhuminen, sekä musta että valkoinen magia. Nimittäin...

Minäkin olen mahdikas alkemisti. Rähääh häh hääh! ALBRAND BRULHU