Se taisi olla toinen lentomatkani, vaiko ensimmäinen? Olen lentänyt myös Tukholmaan kerran. Mutta tämän lukioaikaisen opintomatkamme välilasku oli missäpä muuallakaan kuin Amsterdamissa. Sieltä jatkettiin, ja enpä ole tainnut sen jälkeen tai sitä ennen isommassa kaupungissa käydä kuin Lyon. Kai se nyt on isompi kuin Tukholma? Ensin sinne laskeuduttua mentiin vain äkkiä läpi, ja suunnattiin siis heti lentokentältä bussilla Tournus'hyn Burgundin alueella. Lentomatkan jälkeen tuntui kuin jalkojen välissä olisi vahaa, korvat olivat lukossa käyneet ja muutenkin vähän öglöä. Burgundi tunnetaan, yllätys yllätys, viinistään, ja Dijonin kaupungin sinapista... tästä tulee sekava ja poukkoileva kirjoitus, koska laitan vaan mitä pälkähtää mieleen enkä oikolue tai korjaa tai jäsentele mitään, en tee tästä kunnon kirjoitusta toisin sanoen.

Homman nimi oli se ranskanluokkamme lukiossa teki luokkaretken, ja että minä muutin osittain asumaan erään sangen maatilallisen perheen luokse Tournus'hyn. Heillä oli kotieläimiä, olikohan lehmiäkin. Perheen pojalla oli tietokone jossa Carmageddon, sekä skootteri. En muista enää jätkän nimeä, hän oli joku kaverioppilaani. En oikein osannut ranskaa ja perhe taas tapaili englantia sanakirjasta. Minulla oli lentomatkan jälkeen hirvittäviä ilmavaivoja, ja vatsani murisi kuin jumbo jet mitä perhe kummasteli... inhimillistä, sattuuhan tuota ja niin siinä käy. Sain syödäkseni muistaakseni ainakin fondueta.

Seutu oli sellaista kumpuilevaa, pirunmoisen vihreitä kukkuloita, ilmasto oli lämmin ja hyväilevä. Jonkun verran kierreltiin seutua, landeahan se ja jossain oli joku taidegalleriatönö jossa sellainen helvetinmoinen varmaankin nurkkapatriootti baskeripää ukko pönötti... Jossain oli kuusiakin, koska perhe sanoi että voye christmas tree tai jotain.

Olin perheen hoivissa kai toisen viikon ja toisen viikon asuimme erään kaverin kanssa INTERNAATISSA. Siellä haisi vahva jalkahiki ja en tiedä mikä. Kyseessä oli siis paikallisen koulun asuntola - kai se oli vähän niin kuin sisäoppilaitos. Myös amis oli samassa, ja siellä ihastelimme ihmeellistä etanakonetta joka lajitteli etanoita koon mukaan. Niinpä tietysti. Olin muuten varmaan ainoa meistä joka tykkäsi koulun tarjoamasta ruoasta. Internaatissa oli helvetinmoinen hälinä. Joku apina kävi aina hölöttämässä meille jotain ja lopulta huusin vain puolitosissani GO FUCK YOURSELF! ja se loukkaantui ja minua nolotti. Kaveria nauratti. Siellä tapahtui kaikenlaista kanssakäymistä. Joku oli saanut jostain lihakaupasta jotain rasvatäpläistä makkaraa jota kaikki maistelivat. Minä poika tietysti tarjosin vuorostani Fazerin sinistä. Kai siellä saattoi pelata ja hommailla jotain kehittävää.

Rehtori oli toivottanut meidän tervetulleiksi ja tietysti kai ihmetellyt hiljaisuuttamme ja niinpä osallistuimme tunneillekin. Historianopettaja oli kuulemma alkoholisti eikä saanut mitään kuria oppilaisiin, ne tunnit olivat riehumista. Siellä oli joku räikeästi maalattu tyttö jota sanottiin putainiksi! En muista juurikaan muista tunneista, niillä kai koetettiin kuunnella ecouter ja seurata meininkiä ecrives pas. Jossain vaiheessa koululla oli jotkin juhlat. Se vasta oli menoa. Oli joku helvetin kulkue, oliko naamiaisetkin? Ja yksi omituinen heppu puhalteli trumpettiin jotain sarjoja ja sitten yleisö vastasi MÖÖÖÖ ja ne seurasivat sitä kuin jotain pillipiiparia. Kolme heppua makasi nurmikolla jossain, joivat viiniä ja  yksi mölisi ANARCHIEEEEE! Keksimme kaikille persoonallisille hepuille omat lempinimet kaverin kanssa. Muistaisin muutaman mutta niiden huumori ei välittyisi teille.

Kävimme opintomatkalla Lyonissa. Sielläkö kohtasimme Jacquesin, joka oli joidenkin oppilaiden joku kaveri? Isoveli? Ja kävimme Guinnessilla! Purimme purukumia ennen kuin palasimme bussiin. Lyon näytti näköalapaikalta totisesti valtavalta kaupungilta. Ja valtava oli heidän kirkkonsa, katedraali kai, enemmän kirkonkelloja kuin missään ja esitin huomion niiden helvetinmoisesta epävireisyydestä. Itse kirkossa oli jokin lämmitys että lattiassa oli ritilöitä ja sieltä hehkui lämpöä alakerrasta, ja totesin että piru siellä lämmittää. Olin aika hauska heppuli sillä reissulla, juu... Tournussakin oli kirkko, siellä mittasimme pylväitä omien ruumiinpituuksiemme avulla ja saimme mittaustuloksiksi esim. 2 Lossia ja 2/3 Lossienkaveria. Öh. Kai siellä Lyonissa jotain tuli turistiuunoina pyörittyä ja tehtyä jotain perhanan opettavaisia tehtäviä, sitten takaisin Tournus. Jossain vaiheessa kävimme muuten sielläkin yksillä kaljoilla ja varoimme opettajatartamme. Kerran vetäistiin päät alas kun näytti ikkunasta että kulkee ohi! Jonkun mielestä se kievari oli sellainen ritaripaikka, jossa pitää kilistellä ja hohottaa. Kertoi myös Pekka Töpöhäntä-tarinoitaan se nuori mies. Emäntä oli joku laiha punakka sairaalloinen verisuonitäti. Sanoin jotain että tuo on David Bowie pahimpana suontensisäisten kautena.

Loppua kohti meininki kävi entistäkin vapaamielisemmäksi tai jotain, kävimme paikan ravintolassa ja opettajattaremme oli humalassa. Ranskalaiset juipit huomioivat tämän supattamalla ja tekemällä eleitä nenää silleensä kiertäen, että nenä punaisena ompi tuolla. Joku ranskalainen tyttö kehui pizzantilaustaitojani, kun suoriuduin siitä. Valehtelemisen ulkokultainen kulttuuri! Pizzani päällä tirisi paistettu vähänlöysä muna. Helvetin hyvä pizza se oli. Tutustuimme muihin oppilaisiin, kaikki kuuntelivat jostain syystä Bob Dylania ja Bob Marleyta. Pilvenpoltto taisi olla sangen yleistä.

Viimeisenä iltana oli myös DISCOTHEQUE Tournusissa. Valmistauduimme siihen... minä olin ostanut kosolti saksalaista kaljaa ja niitä sitten porukkani kanssa availimme jossain juna-aseman lähellä. Tarjoilin niitä ranskattarille kun oli joku iso pakki. Yrittivät opettaa minulle jotain juomapeliä arpakuutioilla, mutta vaikka kuinka selittivät, en tajunnut. Nolostuttavaa. Mutta siihen aikaan en koskenutkaan väkeviin. Siinä ryyppäsivät saakelin frankkiteinit, pelasivat juomapeliä kadulla puteleidensa kanssa! Jossain vaiheessa juoksimme kohti... juhlia? Katuja pitkin poukkoilimme ja joku soitteli kerrostalon ovikellot läpi. J'adore la France huusin minä, J'adore la Finlande huusivat takaisin. Olin kertonut heille että meillä sitä kotipuolessa ryypätään koko ajan. Sepä loistavaa, ihanaa! Fantastique! Sitten se DISCOTHEQUE. Soittivat Daruden Sandstormia mikä innosti mielemme. Tanssiaskelemme herättivät ihailua. Eräs suomalaistyttö oksenteli pihalla ranskalaisten kauhuksi ja inhoksi ja sai lämmikkeekseen villatakkini. Sain sen takaisin nololta tytöltä seuraavana päivänä. I COMBINE DRUGS AND ALCOHOL! sanoi Jacques ja poltti pilveä ja joi kaljaa, hänkin oli nimittäin siellä, mitä lie teinifrankkipillua vonkaamassa? Minä en halunnut juoda enää mutta Jacques sanoi että I can't see why you can't have just one more beer with me! ja vielä yhdet haettiin. Oli se oikeastaan aikamoista menoa.

Me kai nukuimme siellä niitten toisten kaverien luona lähimailla jossain talossa. Mainittakoon, että kiedoin kättäni jonkun pitkätukkaisen ympärille ja tajusin aivan liian myöhään että hän olikin poika. Sen talon nurmikon alla on varmaan tänäkin päivänä pikkuinen pullo portviiniä, jonka olin haudannut sinne ja joka oli tarkoitus tuoda kotiin vanhemmille. Seuraavana päivänä oli jonkinasteinen krapula sen verran että oli inhaa pikkuteitä pikkupaska-autolla körötellä ranskalaisella kuskilla kohti kotimatkabussia. Mutta onneksi siinä iässä ei vielä oikein tiennyt mitä krapula on joten se vain soljui ohi eikä osannut pelätä. Portviinin sijaan sain kotiin asukkiperheeltäni pullon punaviiniä, läksiäisiksi taisin pussata äitiä molemmille poskille vaikkei niin kai pitäisi oikeasti tehdä. Lentomatkalla kotiin jonkun tytön jalat olivat sylissäni. Muistan, että olisin halunnut lentokoneesta olutta. Hohoo, nuori houkka. Aionko joskus palata Ranskaan? Tiedä häntä. Vallonia olisi mukava...