Il Buffo Grazioso _ Hobohemia _

Il Buffo Grazioso

2019


PROLOGI


Eljot Hårding oli nimeni sellaisena kun se esiintyi siihen maailmanaikaan siinä maailmankolkassa. Kai. Minulla oli armoton kohmelo.

Räpyttelin silmiäni ja tarkastelin oksansyhmäistä kattoa. Tarkistin taskuni ja laskin huolellisesti brauninkini panokset. Kaikki oli osapuilleen kunnossa, paitsi että edellisenä iltana oli kulunut enemmän Ritmeester-savukkeita kuin olisin millään todeksi uskonut saati muistanut. Otin povitaskun moukkupullostani aimo siemaisun kolmasti kirottua ja siunattua - sekä tislattua - Fundador-brandya, ja vääntäydyin ylös hetekalta örähtävästi muristen.

Olin alkuviikosta ottanut vastaan tavanomaisen arkaluontoisen tehtävän Foxin nuuskijatoimistolla ja vähän sen jälkeen jalkautunut Hobohemian sangen synkkämaineiseen kaupunginosaan. Siellä kantakapakka Foxin peitenimellä toimivan lähijuottolan tupakankatkuisessa kellarissa neuvottelin itsensä kansainvälisen urkkimisjärjestö Interfoxin perustajan, Timothy Foxin kanssa. Tärkein tavoitteeni oli paikallistaa johtajan tytär, Kosheeza Fox. Viekas ja viekoitteleva Kosh oli jälleen kerran peitetehtävissä alamaailmassa, tällä kertaa kohtalokkaana kaksoisagenttina tehtävänään saada aikaan kauppasuhteet tulenarkaa tavaraa toimittavan Höböleissön-liigan kanssa, mutta typykkä oli kadonnut jäljettömiin. Siinä ei ollut sinänsä mitään niinkään poikkeuksellista, mutta tilanne vaati joka kerta omat toimenpiteensä. Kosh Fox oli minulle vanha tuttu, polkumme olivat törmänneet ja kohtalomme risteytyneet monella mantereella. (Kts. tarinat: Jäänsärkijä Venetsiassa, Foxtrot noin seitsemälle, et cetera.)

    Tim Foxin mukaan tämä oli hänen koko toimintasuunnitelmansa kaikessa neitseellisessä valkeudessaan, mutta minulle hän ei tietysti suinkaan kertonut kaikkea, ja hän ymmärsi että minä ymmärsin, ja minä ymmärsin sen. Oli ymmärrettävää - anteeksi, siis ilmiselvää, etten myöskään utelisi enempää vaan ryhtyisin toimeen, osa työtäni ja ammattiani kun on olla oikealla tavalla utelias mutta ei liikaa. Siksihän minut palkataan. Ei siksi, että tanssisin foxtrotia tai taittelisin servettejä.

    Hobohemia ei ollut minulle henkilökohtaisesti tuttu distrikti. Tarinat sieltä taas tuntevat kaikki imeväisistä vaareihin. En ole kiinnostunut tarinoista, vaan saamaan hommat toimimaan. Siispä vuokrasin huoneen Hobokrouvin yläkerrasta ja pystytin sinne komentokorsuni. Piti ensin tehdä pohjatyötä, tutkia asetelmat ja saada tuntuma kokonaisuuteen. Almanakkani mukaan oli lauantai, joten olinkin ryypiskellyt siellä jo puoli viikkoa, tiistaista lähtien. Olinhan saanut Sam Foxilta mittavan käsirahan etukäteispalkkiona, mies kun oli tyttärestään huolissaan. Turha huoli, sanon minä. Kosheeza oli liukas kuin montussa rasvattu ankerias ja samalla luja kuin vuoriston uumenissa kovettunut timantti. Kytkinkin kaasun päälle, kallistin hattuni huolettomasti kallelleen, sytytin uuden Ritmeesterin, vedin essun niskaan ja ryhdyin paistelemaan kotletteja pannulla voissa, viheltäen samalla reipasta masurkan sävelmää. Hävetköön ken hosuu...


---

  1. Luku: KAIKKI MAASTRICHTIN HUORATALOT

Kirosanat räiskyivät ilmassa kun päättäväinen, topakaksi turvonnut mies kai viidensissä kymmenissään kulki eespäin vilkasta bulevardia hutkien satunnaisesti sateenvarjolla rahvasta pois tieltään. Hänen takkinsa liepeet paukkuivat tuulessa. Pian lounasaika päättyisi Ving dan shuu-orientaalisyöttölässä, jonne hänen oli tarkoitus ehtiä. Tämä päivä oli uhkaavasti menossa persiilleen tätä menoa.

Kadunkulmassa parturiliikkeen näyteikkunaan nojasi muina miehinä epämääräinen pieni heppu, sellainen joka ei yleensä liiemmin tule herättäneeksi huomiota. Sanomalehti, jota hän luki peitti hänet miltei kokonaan. Aviisiin oli kuitenkin askarreltu kaksi kätevää tirkistelyreikää, joista yhtäkkiä pilkahti kaksi valpasta silmää, joiden pistävä katse nauliintui topakkaan herrasmieheen siinä määrin sattuvasti, että tämä vaistomaisesti seisahtui.

-Goedemiddag, meester... Orson Flynn?