Metikköreissulla napsin mustikoita ravinnokseni ja yhtäkkiä sain vaaleaorakkaita, se on lempisieneni! Kiitos Aninka! Lisäksi herkkutatti, akansieni, haperoa ja kuriositeettina iso kehnäsieni. En ole aikoihin kehnäsienten kanssa pelannut, täytyy tehdä tutkimusta, ettei kyseessä vain ole myrkkyseitikki...! Jaaha, kehnäsienikin itse asiassa kuuluu seitikkeihin! Kyllä tämä ihan aito kehnis taitaa silti olla. Jauhoa lakissa ja kaikki.

Kiersin eri reittiä kun saavuin asuinalueidenkin poikki takaisin polkupyörälle enkä meinannut lenkkeilyreittien sokkelossa löytää ihan oikealle kohdalle, vaikka oikeassa suunnassa olinkin. Samalla joka suunnasta leppoisasti lisää sieniä norkoilin... Istahdin kannolle miettimään vähän tarkemmin, miten tulin ja kulauttaakseni vettä. Nostinpa siinä katseeni ja voi lakkiluken lakkiluke! Siinä 15 metrin päässä radan toisella puolella suoraan edessäni se Helkama Oiva kuuliaisesti odottaakin polulla, suorastaan kuvauksellisesti minua huvittuneena mulkoillen! Hå hå håå!