Erikoisalaani ovat kenties dystopiat. Mitä klassikoita sitä onkaan tullut luettua?

Ainakin:

Eugen Samjatin: Me

Aldous Huxley: Uljas uusi maailma

George Orwell: Vuonna 1984

Ray Bradbury: Fahrenheit 451

Yhteisiä piirteitä tietysti, mutta kyllin erilaisia. Perinteinen romaanikerronnan laadukas poljenta ja juonenkulku ynnä muu taiteellinen arvo ei ole pääasia, mutta ei siitä jumal'aare haittaakaan ole.

Nyt olen tilannut yliopiston kirjastolle myös Ernst Jüngerin Heliopoliksen.

Mitäs muita niitä nyt onkaan? Kuten niin usein, rajat ja määritelmät ovat häilyviä.

Jotkut Risto Isomäen pöräykset taitavat osua muottiin. Tosin se, että jaahas nyt tulee maailmanloppu, ei suinkaan ole dystopiaa.

Iso osa näistä on myös tieteiskirjallisuutta, mikä on ymmärrettävää koska käsitellään tulevaisuutta, mutta verraten suhteettoman moni parhaista dystopioista taas eivät sitä ole tai ovat sitä hyvin vähäisissä määrin.