Kyllä, Kårenin juhlasalissa todellakin oli vaalipaneeli ja minä kävin siellä briljeeraamassa. Esitin nimittäin viimeisen, tarkoituksellisesti vähän hassuhkon kysymyksen, johon oli hyvä lopetella. Jos se ei ole briljeeraamista, niin mikä sitten on? Kili-kili, senkin paskiainen! Toki myös sitä ennen muistutin pikaisesti, että vaikkei meidän ehdokkaitamme päässyt tänään paikalle, olemme silti ihan parhaita. Kun ajattelee, että tämän mokoman suorittamiseen ja valmistelemiseen ensinnäkin valtiotietielijöiden aineyhdistyksen kanslian kautta ja sitten yliopillaskunnan puheenjohtajan kanssa oikeastaan menikin koko päivä, niin tuntuu se tavallaan vähän köykäiseltä kyllä. Mutta tulipahan briljeerattua. Ja tulipahan marssittua vanhana mestarina sinne planttujen kansliaan ja tuotua sinne hieman suurmiehen pondusta ja karismaa vähäksi aikaa. Oli tämä oikeastaan kaiken kaikkiaan sangen hyvä päivä. Hain myös pakettiautomaattista kahdeksan kiloa vaalipainotteisia antikapitalistisia aikakauslehtiä jaettaviksi. Mitähän minä näilläkin oikein teen? Sitä ennen ainakin nukun.