Viikko on alkanut. Heräsin hyvin. Tänään tulee 1000 sanan päivä. Tässä elämäntilanteessa ne tulevat silloin kun tulevat. Kun niitä on valmisteltu, ne voivat tulla tai sitten jättävät tulematta. Niitä ei tule nyt montaa viikossa. Tilanne on toinen, kun pääsen taas itsenäisemmäksi. 1000 ei edes ole hirveän paljon. Minä en yleensä ole kovin nopea. Mutta voin minäkin silti tasaisesti ja tehokkaasti pakertaa... joskus.
Kreatiivinen prosessi. Sen tunnistaa, kun sen saa käyntiin, se on mielentila. Sitä ei kuitenkaan halua suoltaa ihan mitä tahansa vaan tehdä lopulta tasapainoista työtä, vaikka tapoja tehdä on yhdelläkin ihmisellä monia ja jotkut tavat kaoottisempia. En sitten tiedä näkeekö lopputuloksesta mikä on sutaistu ilman tuota hurmion rahtusta ja mikä ei. Sössöäkö kaikki vaan. No, ainakin voin jatkaa juttuani ja jotain stabiilimpaa tuotosta voi muotoutua eri saroilla.
Entäs se inspiraatio? Se on vielä eri juttu, jostain voi saada alkusysäyksen ja siitä vain jatkaa. Oikeastaan kyllä useimmin on sellaisia sysäyksiä joista saa palasen mieleen joka pitää kirjoittaa muistiin ja jota voi käyttää sitten myöhemmin milloin tahansa jos on tehnyt hyvät muistiinpanot.
Eilen sain lohta ja nokkosmunakastiketta. Se on varmasti voimistanut henkeäni.
Kommentit