Näin taannoin unta, jossa kävin huolellisesti läpi alustavaa suunnitelmaa. Vai olinko jossain unien välisessä houreessa sängyssäni? Suunnittelin, että nyt kun ei hirveästi ole rahaa on syytä tehdä sellainen asia, että tulevaksi sunnuntaiksi varastan kaupasta naudan pihviä. Kummasti kohentuu taloudellinen tilanne moisella säästötoimenpiteellä. Repii vaan paketista hintalaput pois(häh, ei kai ne hintalaput hälyttiminä toimi...) vaivihkaa, ja sitten sen verran ovelasti kalastelee sen paketin esimerkiksi yht'aikaa kaulaliinansa kanssa reppuun, ettei se edes valvontakamerassa näytä epäilyttävältä. Plus että samalla laittaa jotain syötävää samasta paikasta ostoskoriin niin että liike hämää, ja ostaa kaupalta kaikenlaista muuta ikään kuin lumeeksi ja on ihan normaalisti kassalla. Tämä oli unessa järkevä, pätevä ja kaikin puolin kannattava menettelytapa ja olin päättäväinen ja tyytyväinen siitä, että huomenna tai ylihuomenna ryhdytään anastustoimeen ja sitten on kaikki paremmin.

Herätessä jopa kesti jonkin aikaa ennen kuin tulin siihen tulokseen, että ehkä tämä nyt ei kuitenkaan todellisuudessa ole sellainen toimintatapa jota haluan käyttää. Ja heräsi ihmetys, että mitä helvettiä tuokin nyt taas oikein oli olevinaan.

Se joka ensimmäisenä huomauttaa, että unessa paljastui vain todellinen roiston luontoni, saa...

...vaikka KOKOLIHAPIHVIN! Ja kahdella nakilla!

Tätä tekstiä piti muokata aivan hirveästi pilkkujen osalta. En viitsi enää tarkistaa, ovatko ne vieläkin päin honkia.