Kaksi yötä, kaksi iltaa, kaksi päivää vietin siellä erinäisissä toimissa. Eurocultured-katukulttuurifestivaali osui kulttuuripääkaupungin annista kohdalleni. Tapasin myös vanhoja ystäviä.

 

Varsinkin Oivan! Teutaroi innosta vanhan isäntänsä kevään lumossa kohdatessaan... kävimme Iskenderillä aika kaukaisenkin lenkin kautta, Kaarinan raja taisi ylittyä.

Oiva nauttii poseerauksesta

Tässä Itävallan nuoret toivot, Windhund Combo soittamassa rokettirollia. Sitä ennen joku räppäsi ranskaksi ja Felix Zenger piti älämölöään. Edellisenä iltana muuten toiveeni toteutui ja näin H. Janssonin elämänsä vedossa kantapaikassaan. Vielä joku keskiaikaistyylinen kansanmusiikki balladiesiintyjä Prinkkalassa. Et cetera

Tuolta asemalta lähdin kotiin eilen. Vasemmalla laitapuolen kulkijoita katsomassa himokkaasti vastapäätä istuvia pikkugimmoja... joilla oli olutlaatikko, sus siunatkoon. Joku pimatsu taas otti aurinkoa bikineissä. Ja joku neito tuli kanssani junaan.

Tämä tyyppi ei suinkaan ollut junassa.

Siellä oli silti näinkin jännittävää. (feikkikuva, ei tältä reissulta!)

 

Parasta lopetella näihin tunnelmiin vielä muutamin saatesanasin. Turku on edelleen mukava. Kämpässäni asuu nykyään joku saamarin Hiltunen. Ikituuri-asuntotorni on jo käytössä YO-kylässä. Aurajoki virtaa yhä edelleen. Mikko Koivu toi jääkiekkohuuman lieveilmiöineen sen rannoille. Intialainen ruoka on pitkälti oikein maukasta. Pippuripihvit, Martinsillan valkosipuli-hot dogit, oluet viinit viskit sikarit jäätelöt sun muut vähintäänkin mukavia nekin. Näin erään etnologian opettajani mutten suinkaan Mauri Anteroa josta promovoitiin kunniatohtori. Virkistävä käväisy kaiken kaikkiaan