Kohta pitää hakea pelastusarmeijalta leipää, muuten sitä jää vaan niiltä yli. Leipää leivotaan tässäkin kaupungissa niin tuhottomasti ylimääräistä, ettei sitä tarvitse edes jonottaa, menee vaan ja hakee valtavista laareista oman osuutensa. Miksipä en siis sieltä hakisi leipääni. Limppuja sullon sitten pakastimeen ja näin on taas kotitalouteni leipävalikoima kunnossa joksikin aikaa. Säästää kummasti rahaa, ja eiköhän lie ympäristöystävällistäkin. Voi sentään, en tue penningilläni suomalaista leiväntekijää ja kauppiaita ynnä välikäsiä. Ääh, tuottaisivat vähemmän vaan. Muita ruokia en enää ilmaiseksi hae, jääkööt toki vähäosaisemmille - jotka jaksavat jonottaa. Sen kokeilu oli kuitenkin kokemuksena avartavaa.

Tänään on myös tarkoitus neuvotella te-toimistolla eli entisessä työkkärissä. Siitä on onneksi luvassa vain hyvää, joten ei tarvitse jännittää. En taida tarvita edes oikein mitään paperloita mukaan. Pitäisiköhän kaupungilla asioida samalla jotain muutakin kun kerran keskustan läpi pyyhältää. Ei ainakaan viinakauppaan, nythän ollaan kerrankin suht kuivalla säästölinjalla. Pitääpä tässä miettiä keksisikö jotain, esim. ruokaa tai sielunruokaa.

Palautan kirjoja, jos nyt tulen palauttaneeksi, jos taas en, palautan vasta huomenna. Samalla voisi lainata uusia. Hmm. Klassikoita? Nykyhittejä? Suomalaista? Anglosaksista? Pohjoismaista? Tätäkin voi rauhassa pähkäillä. Tämä lienee kohtuuleppoisa pähkäilypäivä.

Jos ymmärsin oikein, tulen saamaan lähes tonnin veronpalautusta. Kaikkea sitä. Toivottavasti se ei pala joulun rientoihin, vaan tukee tulevaa vuotta 2014. Eipä meillä yleensä jouluun paljon palakaan. Paitsi jos poltamme saunan, hehheh. Hehhehheh.

On imuroitu, seuraavaksi pitää luututa ja rätteillä. Kunhan nyt tässä alkuviikosta. Pistin muuten äsken epähuomiossa mitallisen kahvia vanhaan suodatinpussiin, jossa oli vanhat märät kahvinporot. Päätin keittää läpi sellaisenaan, ja katsoa mitä tulee. Tuloksena melkoisen laihaa kahvia, jossa ei tosin mitään pahaa tai kitkerää sivumakua ole, joten aivan suht pätevää aamuryystämistä. Tämä on tämmöistä pula-ajan meininkiä, kahvit keitetään kahteen kertaan. Tosin ruskealla ruokosokerilla ja kermalla, joten aikamoista herkuttelua tämäkin vielä on. Taidan alkaa juoda aamuisin kahvia ja muina kahvitteluhetkinä teetä, jota ostin, isohkon paketin Earl Greytä jota haudutan pressopannussa. Vaihtelua sekin. Sekaan hunajaa / sitruunaa / maitoa / kermaa / eikös ne venäläiset Tsehovin mukaan laita jotain vattuhilloa makeutukseksi? Miten on, Klinge? Panu muuten kritisoi kirjakritiikkiäsi äsken. Kuningatarhilloa jos olisi... on vain mustikoita.

Huomenna on Mikke Agricolan päivä. Hän oli suurmies, sen todistavat näytelmätkin. Hänen ansiostaan tämäkin blogi on - useimmiten - suomenkielinen.