Taloudellinen tilanteeni on taas rautaa, kaikki laskut huiskis suihkis vaan ja taskun pohjalle jää vielä tiluttia "törsäilyyn". Olletikin kun veronpalautustakin lienee kohta tulossa. Taidan olla pitkälti suositeltavan elintason ytimessä. Tai ainakin henkilökohtaisen suositeltavan elintasoni ytimessä, at the very least. Vaikka jotain sattuisikin tai tulisi mokailtua jotain, on sentään jotain turvaa. Tarvittaessa venyttää vähän aikaa penniä tuosta kohtaa, niin saa taas paikattua tuon asian. Laskujakin voi mukavasti lykätä kun on diplomaattinen ja selvittää asiat. Jos taas tilanne tulee sellaiseksi ettei tarvitse venytellä penninkiä, niin voi ostaa vaikka etanolia tai vaatteita. Eihän tällä yksityiselle lääkärille tai lomamatkoille pääse, mutta se nyt olisi jo absurdia. Ostin minä sitä paitsi tuossa jo ennakkomatkalipun VR:ltä, Ale-lähdön joulukuuksi joten ei tarvitse edes yksin viettää joulua. Ja Viking Club tarjoaa laivamatkan ilmaiseksi... eipä tarvitse minunkaan samoissa nurkissa koko ajan kyhjötellä.

Kaiken lisäksi koen täyttäväni vastikkeet säännöllistä numeroinjektiota pankkitilille varten. Röyhkeästi vieläpä pidän monien työssäkäyvien, jopa tavallisten keskiluokkaisten viattomien perheellisten rehkijöiden, palkkamäärää ja elintasoa tarpeettoman korkeana. Se tosin liittyy vahvasti materiaan, kamaan ja tavaraan. Joten ehkä kyse ei tässäkään ole sinänsä rahamäärästä. Mistä sitten liekään, jokin aina vistottaa. Äh. Tehkööt ihmiset toki rauhassa valintojaan.

Onko elämässäni sittenkin vähemmän kaaosta kuin yleensä, kuin aiempina vuosina? Säännöllinen työssäkäynti / palveluksessa oleminen ei oikeastaan tuntunut lisäävän järjestystä ainakaan positiivisella tavalla, pidemmän päälle. Säännölliset ajat, samankaltaiset päivät, pysyvät häiriötekijät ajatuksilleni ja liikkeilleni. Ehkä tarvitsen ripauksen suhteellisen tervehenkistä kaaosta. Kaikkein sairain ja sekavin kaaos saa toki loistaa poissaolollaan. Joten pidetään sellaiset ripaukset harvassa, minimoidaan moisten aiheuttama vahinko ja katsotaan josko niissä kuitenkin olisi jopa positiivinen aspekti... ehkä se tervehenkinen kaaos jonka mainitsin ennen sairasta kaaosta ei olekaan kaaosta, vaan jotain luontaista vapautta ja tervettä mielentilaa, organisaation, auktoriteetin ja sääntöjen poissaoloa? Haahuilua, vaeltamista. Laiskaa velttoilua, sanoo kai Luther, tai jotakin ilkeätä vähintään. Oli miten oli, nyt näen paljon mahdollisuuksia eikä minulla ole kiire mihinkään. Kyllä minä mielekästä tekemistä löydän.

Freelance-entreprenööri Los aikoo ostaa kauppalasta mm. hammaslankaa ja sinappia. Pitää perhana käyttää tämän kuukauden ilmaiset nettiviestit, tai hukkaan menevät.