Kuvitelkaa mielessänne lihaksikas ja lihava, Orson Wellesin kokoinen mahtimies, jonka pärstä on kuitenkin Errol Flynnin tapainen, hieman turpeampi ja viikset mursumaisemmat. Mies käyttää ruskeaa smokkia. No niin. Orson Flynn viettää vapaapäivää ja puuhastelee pihansa terassikatoksen alla kummia. Tuon tuostakin hän hörähtelee ja hieroo käsiään yhteen. Terassi on hyvin varustettu... Kenttäjääkaapista hän kaivaa esille kinkun, keitettyjä munia, maissintähkiä, vesimelonin, kulhollisen perunamuussia, ison lautasellisen T-luupihvejä, savustetun kuhan, voita, olutta, sipuleita... Orson näyttää tovin mietteliäältä, myhäilee, raapii päätään, raapii nivusiaan toisella kädellä, ja yhtäkkiä voitonriemuisena huudahtaa... -Nyt se pälkähti päähäni, asiahan on päivänselvä! Orson Flynn osoittaa sormellaan pilviin, kumartuu sitten ja avaa lattialuukun. Terassin alta hän kalastaa ylös viiden litran sinappikiulun ja kiepin kiekuramakkaraa. Kaikki ruokatarpeensa hän on kattanut keskellä kesäterassia helottavalle paskaisena hohtavalle jalopuupöydälle ja nyt hän ihailee huuliaan maiskutellen tuota runsautta. Orson Flynn istahtaa syöttötuoliin, laittaa itselleen ruokalapun jossa lukee "HERKKUSUU" ja alkaa kaksin käsin mättää ruokaa kitaansa. Tuon tuostakin hän ottaa valtavasta haarikasta raikasta 5,7% Pilsner Bravour-olutta isoin siemauksin, ja kovasti hän röyhtäilee ja piereskelee, hyönteisiä ja pikkulintuja pois säikyttääkseen. Tämä se vasta on elämää.

-Tänään nautin leipäni nestemäisenä ja lihani kiinteänä, tuumaa Orson syvämielisesti ja palaa sitten olennaiseen. Makkarat, kinkut ja pihvit saavat kyytiä, mitättömämmistä suupaloista puhumattakaan. Maiskis, slurp, gulp, maiskis, glugluglu, skronts! Luita, ruotoja ynnä muita sivutuotteita tippuu tasaisen tahtiin parketille, kuten asiaan kuuluu. Orsonin groteski ruokalappu kimmeltää mm. rasvasta, tummasta sinapista ja paistinliemestä. Mies on elementissään eikä mieluusti tule sieltä pois.

Syötyään Orson Flynn riisuu vyönsä, henkselinsä, knallinsa ja solmionsa, ei kuitenkaan ruokalappuaan, nakkaa housut pusikkoon, viskaa takin ruohikkoon, kaivelee hetken aikaa pihapuusta nappaamallaan liito-oravalla hampaitaan ja juoda hujauttaa yhden viski-espresson kauniista kupista makoisaa sikaria tuprutellen. Melko pian hän kuitenkin rojahtaa kahden vaahteran väliin virittämäänsä riippumattoon ja kääntää kylkeään pari kertaa, pieraisee vielä mehevästi ja vaipuu hiljakseen suloiseen uneen kesätuulen leyhytellessä hänen puolialastomia kasvojaan. -Torkkujen jälkeen hurmaan Olivian ja ohjaan Citizen Kanen jatko-osan ja syön vielä jäätelöä ja raparperipiirakkaa, Orson höpöttelee raukeasti ennen nukahtamistaan.